VANGIT TYÖSSÄ.
Reading edition
1.
Haudoista kaivetutta »valkoisia» on vangit komennettu pesemään, kuin itse olisivat vainajia niin valjuja he kaikki näöltään.
He vitkastellen ryhtyi työhön inhaan. Iletti mätänevät ruumiit nuo, kun täytyi kannella ja pestä. — Vinhaan nyt eipä suju heiltä puuha tuo.
Syrjässä seisoi valju nuorukainen, ei työhön käskettyyn hän tarttunut, »en moista tee, oon punakaartilainen, ei työtäni mun ruumiin huuhtelut!»
Nyt päällikkö kun kuuli uhmaa moista, vilkaisi silmiin nuoren sotilaan ja tiuski: »Lurjus, sanas vielä toista!» — Niin nuorukainen lausuu uudestaan:
»En pese vihollista!» päättää innoin, kivääri vaikka kohti kohouu. Hän kaatuu maahan lävistetyin rinnoin ja nurmi hurmehesta punertuu.
2.
Kumpua sankarihaudan luurankomiehet ne aukoo. Painavat lapioraudan multahan. Helle se raukoo, tippuvi otsalta hiki.
Hauta on auki jo. Kajoo kouransa arkkuihin siellä. Lahonut seppele hajoa pudoten jalkoihin tiellä. — Tuollapa hautoa liki
parvet on vartijamiesten katsoen jälkiä tuhon. Vangit työhön he piesten saivat; ne uhmansa uhon salaavat hammasta purren.
Päätänsä puistavi honka kohisten, nähdessä ilveen. Taivaalla harmaja lonka peittävi päivyen pilveen, ihmisten ilkoja surren.