IKKUNARISTIKOILTA.
Reading edition
TIU'UT.
Helisevi tiellä tiu'ut, soipi helke heleään, reki liukkahasti liu'ut, hepo juoksee vikkelään.
Narskuu lumi jalaksissa, heidän ohi kiitäissään. Mies ja hepo huurtehissa, katsomaan mä tuota jään.
Mietin yksin: mihin hällä matka lienee kiireinen. Kosioonko? Etäämmällä, helke kuuluu kulkusen.
Viipurääninv.
PÄLVET.
Katsoin ikkunaristikoilta taakse vankila-aituuksen, näinpä harmailta kallioilta lähteneeksi jo hankien. Kuiske rinnassa mulla soi: »Jo on pelloilla pälvet, oi!»
Kohta vuokkoset hennot herää, kevätpuroset pulppuaa, leivot liitävi päivänterää kohti, lauluja kaijuttaa. Minä kuulla, en nähdä voi, vaik on pellolla pälvet, oi!
run lääninv.
LAPSI.
Mä kammioni ikkunasta nään ihanan lapsukaisen, kutripään, mi vilkutteli pikku kädellään.
Kätösiä tuota katsomaan mä jäin, kun vangille se huiski herttainen. Mä lapsuuteni muistin kultaisen, ja tunsin vesihelmen silmässäin.
Helsingin l.v.
KUKAT.
Pihalle milloin katsoin, eessä sama on kiviseinä, aikain sammaltama. Sen rosopintaa illoin tuijotin.
Mut kerran huomaan, että sammalista mi versoi harmaan kiven halkeimista on sinikellot nousseet kukkihin.
Ne huojuu, nyökkää suvituulen mukaan, ei niiden tarinata tiedä kukaan, mä kesäyössä valvoin, kuulin sen.
»Me emme itänehet siemenistä. Me puhkesimme vangin kyynelistä mi kastaneet on öisin vuotehen.»
Hämeenlinnan k.h