EEMI.
Reading edition
Eemi poika oli kyllä, miehenalku mielevä; vanha, mekkonsa yllä töpsötteli tyynenä.
Neljä vuotta vastaikään täytti, mies jo mielestään. Nauramaan ei saanut mikään, leikit leikki yksinään.
Eemin äiti uskovainen usein kulki seuroissa. Poika äidin seuralainen tallusteli mukana.
Kokoon tultiin; uskovaiset toisiansa tervehti. Sieluntilaa vanhat naiset halukkaasti kyseli.
Eräs muori harmaahapsi Eemiäkin kättelee. »Ootko Jumalan sä lapsi?» noinpa vielä tutkasee.
Eemi miettii kotvan aikaa, vihdoinkin jo vastaa pois. »Enkä ole», sanat kaikaa, »Kukas isän poika ois?»