EVÄÄN TUONTI.
Reading edition
Aamulla alkavi, iltaan kestää vaellus ympäri leirin ain'. Vartijat portilla kokevat estää, ampumis-uhalla pelottain.
Säikkyiskö moista naiset ne urheet; nääntyvi leirillä rakkaimmat, siitä on rinnassa huolet ja murheet, siksi he kaikkea uhmaavat.
Pihalla horjuvat pöhöisin jaloin ryhmissä vangit nälkäiset, ruokitut haisevin kalliokaloin, päivässä kuolee kymmenet.
Kiertävät naiset vankila-alaa. Omansa sieltä jos nähdä sais, vaivalla hankittu mytty se salaa päällitse aidan jo singahtais.
Harmaahapsinen äitikin evään myös oli laatinut lapselleen. Katsehen luo aran ylvästelevään vartijamieheen valkoiseen.
Seisovan huomaa veräjän luona tyttönsä riutuvakatseisen. Vartija kääntyy, hetkenä tuona kiirehti, antimet ojentaen.
Tieltäpä järjestysmies näki heti, yhteiskunta on vaarassa tää, hyppäsi luo, käsipuolesta veti portilta vanhusta säikkyvää.
Vartija rientää avuksi veikon, muille ei kunniatyötä sois, riistävi kädestä tyttösen heikon äitinsä antaman lahjan pois.
Vanhuksen pois lainvalvojat veivät; tyrmähän hänetkö telkeää? Vartija taskuunsa sulloi leivät. Tyttönen portilla nyyhkyttää.