SUKAN KUTOJA.
Reading edition
Kopissansa Lyyli rukka istuu, kädessänsä sukka, aatos karkaa kauvas pois, täällä eipä olla sois, kotiin hartahasti halaa.
Siinä sukkaa kutoissansa muistaa pienet rakkahansa, puute, hätä heillä lie, edessänsä mieron tie, äiti jos ei kotiin palaa.
Kyynelistä silmät kastuu muistot nää kun mieleen astuu. Sukka jatkuu joutuisaan. Muurit synkät varjollaan kaiken maailmalta salaa.