HURMEKENTTÄ.
Reading edition
Kuljin ruohokenttää vihreäistä. Kaisoin heinää, jota jalka polki, vehmasta se oli, nukkapäistä, eräs täplä kellerti kuin olki. Katsoin yli kentän, kaikkialla oudot keltatäplät, kuni halla olis paikotellen käynyt niin.
Oudoksuen katsoin näkyyn tuohon, joka eteen avarana aukes. »Mikä moiseks polttanut on ruohon?» kysymys tuo kieleltäni laukes. Ääni kuului alta ruohomeren: »Jälkiä ne ovat ihmisveren; sodan kauhut tässä näyteltiin.»