91. Mökin poika.
Reading edition
Jo olen hetken heilunut ma kirves kädessäin, mut voimani on vaipunut — ei horju honka näin. Jäi ennen jälki, kun ma löin; nyt käs' on tarmotoin, kun talven pettua ma söin ja vettä päälle join. Jos muille työhön muuttaisin, ehk' etu eessä ois, isännän ehkä löytäisin, ken selvän leivän sois. Kai kaupungissa palkan tois työ, toimi totinen. — Niin tuumin, mutta tuonne pois en toki toivo, en. Niin kuvastuisko kukkulat siell' lahtiin siintäviin, ois päivän koitot korkeat ja laskut lauhat niin? Niin humisisko honkapuu, lois tuomi tuoksuaan, ja laaksoss' impi laulusuu mua konsa kohtaiskaan? Vain lelu tuulen lennättää on pilvi turvaton. — Kodotta, vailla ystävää mit' ihmis-elo on? Ehk' kuulee Herra ääntä maan ja avun antaakin; parempi vuosi parempaan jo leipään auttaakin.