112. Kansalaislaulu.
Reading edition
Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa! Joka niemeen, notkohon, saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa. Kodin ympäri viljavat vainiot kalarantoja kaunistais, jalon kansan kuntoa laulelmat yli aaltojen kuljettais. Saisi kuulla maailma kummakseen, miten täälläkin taistellaan; pyhän, kauniin, oikean voitellen ilojuhlina riemuitaan. Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin edistykselle uhria toi, ihanteen, jalon aatteen alttariin rovon viimeisen kantaa voi. Kuinka uskaltaa sekä toivoa tämä kansa on tohtinut, vaikka vallitsi nälkä, kuolema, valo maast' oli sammunut. Tohti toivoa sekä voittaakin, valon temmata soihdukseen, omat laulunsa nostaa kuuluviin, ihanimmaksi oppaakseen. Työhön, työhön yhtenä kansana siis, rehellisehen, arvoisaan! Saman maan, saman kansan onnelle joka korsikin kannetaan. Kaikki, kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan! Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan.