110. Virsi kotimaan puolesta.

Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tälle maalle silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo! Vähäinen meidän kansa on, maailman silmiss' arvoton; vaan mitä mahtavinkaan vois, jos voimaa sult' ei saanut ois? Kuin tomu edessäs on vaan suuruudet, voimat, vallat maan; kun viittaat, korkein alenee ja matalaiset ylenee. Kuink' usein juuri valitset aseikses pienet, alhaiset, siks että sinun voimasi selvemmin heissä näkyisi! Kun tahdoit kansan valitun, otitpa ylenkatsotun ja halvan Juudan kansan, sen teit vartijaksi totuuden. Ja Betlehempä, pienoisin tuo kaupungeista Juudankin, sai armon armoist' ylimmän, Messiaan nähdä syntyvän. Oi Herra, kuule meitä myös! tee meissäkin sun armotyös! Suuruutta emme rukoile, me pienuuteemme tyydymme. Jos meidän kansa aina sais vaan olla palvelijanais, sun töitäs aina toimittaa, valistua ja valistaa!