54. Töllin aarre.

1. Tölli pieni kallellansa seisoi mäen laidassa; siinä äiti lapsiansa vaalieli armasna. 2. Katovuott' ol' ollut monta. Kärsintähän puuttehen perhekuntaa avutonta hätä neuvoi yhteinen. 3. Pala leivän karkeainen ravintona lasten on, mutta mieli nurkuvainen täällä oli koditon. 4. Siunaukseen saman Herran, joka lesken Zarpatin jauhot riittämään sai kerran, luotti äiti tämäkin. 5. Siunaten ja rukoellen pienosille leivästä jakoi äiti, kertoellen heille Luojan ihmeitä. 6. Patriarkat, tuomaritkin tuttuja jo heille on, Tobiat ja Daviditkin, Salomokin verraton. 7. Aapiskirjan, katkismuksen kun he ehti oppia, tuntevat he kaipauksen saada lisää lukea. 8. Raamattu, tuo kirja parhain, josta kaikki ihmehet äiti heille kertoi varhain, oi jos sen ois saanehet! 9. Kirveskalskehella isä leipää suuhun yhdeksään saanut ei, vaan äiti lisää työtä teki yhtenään. 10. Ravinto se niukanlainen tölliss' oli aina vaan; vaatetuskin vajavainen. Miten kirjan hankkiskaan? 11. Raamatun tok' armaillensa tahtoi äiti toimittaa, vaikk' ois vuoret saadaksensa pitänytkin louhentaa. 12. Kärsi nälkää, teki työtä; rukin ääressä hän näin kehräs monta pitkää yötä kehruuksia emäntäin. 13. Ponnistusta kauan kesti; viimein voitto saatihin, vaikka tautikin se esti pääsemästä maalihin. 14. Jopa kirstun laatikosta markkaa löytyi kymmenen; Piplian niill' äiti ostaa, vahvan, nahkakantisen. 15. Uusi aika, armahampi, koittaa pikku pirtissä, kuiva leipä makeampi ompi siitä päivästä. 16. Aamusilla kirja varhain lukea jos otetaan, illoin kääritähän parhain, laatikkohon lasketaan. 17. Siitä lasten vaisu henki voimaa, ravintoa juo, perheen koko elollenki siunauksensa se tuo. 18. Vähitellen tuosta vaihtuu vuodet pitkät puuttehen, öisen usvan lailla haihtuu, päivä koittaa jällehen. 19. Taivas avaa akkunansa, hedelmänsä jakaa maa; äiti saapi lapsiansa puutteetoinna kasvattaa. 20. Varttuneina maailmalle töllin lapset kulkevat, nukkumahan nurmen alle toiset taasen muuttavat. 21. Suojanaan on eri teillä elämän ja kuoleman äidin rukous ollut heillä, kallis sana Jumalan. 22. Vanha äiti, kaihomiellä odotellen kutsua Herran iloon, elää vielä muistain pyhää lausetta: 23. Nuori olin, vanhenneeksi tulin, mutt'en hurskasta Herran nähnyt hyljänneeksi enkä hurskaan lapsia. "Kärsivä kaikki voittaa."