7. LAPSEN ENSI HOITO.

Napanuora leikataan keritsimillä [niitä keritsimiä ei saa milloinkaan laskea pöydälle, pöytä kun on "jumalan kämmen"], ja jätetään tynkää noin pari tuumaa. Se sidotaan noin tuumaa etäältä ihosta — "siltä niin ylähäkkäli leikatah ta sivotah, jotta tuloo tervehemp vatsa lapsella" —, ja siteeksi otetaan kolme liinankuitua sekä kolme moamon hivusta, yksi otsalta ja yksi kummaltakin ohimolta. Kun side on hieno, lähtee tynkä rutompaan irti. Irtautunut tyngänpätkä on pantava semmoiseen paikkaan, jota ei koskaan liikutella, sillä jos navantynkä joutuu liikuteltavaksi, rupeaa sen entisen omistajan napakin liikkumaan ja tuottaa hyvin ankarat vatsanvaivat. Tavallisesti kätketään navanpätkä multimuksiin karsinaan pirtin alle.

Lapsen ensimmäisissä pesuissa tehdään monet varokeinot ja taikomiset, jotta pienoinen vastedes elämässä menestyisi. Synnyntäsijalla lasta ei pestä, vaan pesut ja kylvetykset toimitetaan vasta saunassa samalla kertaa äidin kanssa.

Ensimmäiseen pesuveteen pannaan kolme viiden kopekan hopearahaa ja kolme rautanaulan kantaa, kolme ohran jyvää sekä kolme koiranpaskaa poimittuna kolmelta mättäältä. Jokaisella näistä on oma tarkoituksensa. Rahat saattavat rikkaaksi, rahan viljelijäksi eikä hävittäjäksi, rautanaulain kannat tekevät tavaran tallettajaksi ja ohranjyvät kasvattavat lihavaksi ja terveeksi, ja mättäältä poimitut aineet suojelevat kaikelta pahalla ja kadehtimiselta. Eikä lapsen pesuvesiä saa ilmitulolla kiehutella, jos tahtoo huolehtia, ettei pestävästä tule pahantapainen. Sitten pikkuista kylvetellään ja valellaan. Vastasta taitellaan pehmeitä latvalehviä pikkuiseksi lapsenvastaksi, jota ei saa väännetyllä vitsalla sitoa. Ennen kylvettämistä ottaa poapo vettä kolme kertaa kouraansa ja valuttaa kyynärvartta myöten kyynärpäästä polvilla makaavan lapsen selkään ja sanoo:

"Laps' ylähäks, ves' alahaks, pyhä Pohorotsha peän peällä!"

Kylvettämään ruvetessaan nostaa poapo vastalla kolmasti vettä lapsen selkään ja sanoo:

"Vasta selän peällä, pyhä Pohorotsha peän peällä. vassan lehti vahvistamah, koivun lehti kossuttamah! Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, tuo hiemalla hikie, kanna kauhalla väkie, väkie väsymätöintä, polveh puutumatointa, jotta jalka jaksais käyvä, polvi polkie kykenis luillah lutelomah, suonillah soutamah, jaloillah japsamah — ihoh alatshomah, varsin voattehittomah."

Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää tervarenkiä, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta lehmänrieskalla [rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi "lauhaluontoni".

Ensi kerran pestessään on poapon myös huolehdittava pienoisen pään muodosta. Muutamilla "on peä niinkuin neliönä palana olis", ja se pitää koota. Toisilla taas on syntyessä pää pitkä ja vielä otsapuolella päälaessa oleva sulavaini on "kokonah kahallah, ni jotta sormi mänöö." [Kun sulavainen on iso, ei lapsi rupea kotvaan puhumaan. Sitten vasta kun sulavainen on kasvanut umpeen, alkaa lapsi puhua. Eikä sulavainen saa jäähtyä. Pelkästään siitä, että sulavainen pääsee jäähtymään, saa lapsi kovan taudin. Pitää sentähden aina pitää katetta sen peittona.] Siksi pitääkin poapon joka suunnalta käsin hiljalleen painella, jotta pää ei jäisi "levälläh", vaan tulisi siitä "tasani ja pyörie niinkun nyplä. Se on siitä kaunis". Samalla lapsesta myös tulee "lujapäini, jottei kohtoa ni mikänä kohelma". Pyöreäksi ja kauniiksi muovaeltu pienokaispää kääräistään sitten paikkaan, huiviin, huivinkolkat asetetaan lapsen rinnalle ja lapsi kapaloidaan.

Ensi pesua toimitettaessa on lapsi myös mitattava; pienoisen pituus määrätään vaaksoin ja koetellaan kyynäsvarrella. Terve täysiaikainen lapsi on poapon käsikyynärän pituinen. Samalla myöskin vartaloa mitelläh, jotta lapselle saataisiin sekä vasen että oikea puoli yhtä pitkäksi. Mittaillessaan asettaa poapo pienokaisen poikkipuolin polvilleen, selkä ylöspäin, ja koettaa, ulottuvatko taakse taivutetun vasemman jalan kantapää sekä oikean käden etusormi kosketuksiin keskenään. Samalla tavalla taas tarkastetaan vasenta kättä ja oikeaa jalkaa. Jos jommankumman puolen jäsenet eivät yletä toisiinsa, hierotaan saippualla, "mudan kera", ja venytellään jäseniä, kunnes ne käyvät yhteen.

Sen jälkeen on vielä vatsha kohoteltava. Lapsi käännetään selälleen ja vatsaa kohotellaan käsin joka suunnalta "napah päin", "jotta napah kokoutuu kaikki suonet, jotta napa peäshöy löyhemmällä ta napanahat liikkumah".

Sitten saatetaan lapsi vaatteisiin. Jos lapsi on huononnäköinen, huonokuntoni, niin sitä kädellä taputellaan, kun se on saatu vaatteisiin, jotta veret pääsisivät liikkeelle. Suustakin imetään henkeä, jos lapsi on tupehuksissa. Ensi kerran paitaa päälle puettaessa käärii poapo sen käteensä "tukkuh", sylkäisee kauluksen reiästä paidan läpi lattialle ja sanoo:

"Uusi uuveks, voate vanhaks, lapsi terveheks!"

[Uudesta kankaasta ei lapselle tehdä paitaa eikä muitakaan vaatteita, muuten tulisi lapsesta paha vaatteen kuluttaja. Mutta kun tehdään vanhasta vaatteesta, tulee lapsesta vaatteen säästäjä, varova käyttäjä.]

Poikalapsen kapalovyöksi pitäisi panna isän paitavyö, ihopaidan päällä pidettävä vyö. Siitä se paremmin miestyisi, sillä

"Millä vyöll' on iso vyötty, sill' on poikakin kapaloitu."

[Arkaa miestä kiusoitellaan: "Eipä silma olekana miehen vyöllä vyötty."]

Mutta naisen vaatteisiin ei millään ehdolla saa poikalasta laittaa, ei varsinkaan naisen liinaa eikä lakkia asettaa päähän. Siitä tulisi niin arkaluontoinen, että jäniksiäkin pelkäisi. Tyttölapsi taas kapaloidaan äidin kuosalirihmalla taikka hivusrihmalla, jotta tyttö tulisi äitiinsä.

Lapsen kynsiä ei saa siihen asti, kun se rupeaa kävelemään ja puhelemaan, millään teräkalulla leikata, muuten lapsen ikää lyhentäisi. Äidin on tapana vain puremalla nitistää ne lyhemmiksi ja sylkeä suustaan lapsen "sisälöh", poveen, josta saavat karista lattialle. Eikä lapsen hiuksia saa leikata, ennen kuin lapsi rupeaa puhelemaan; näin alkaa se sukkelammin puhella. Joskus pidetään pitkätukkaisena kolmivuotiaaksikin. Ei myöskään saa pienen lapsen päästä tappaa täitä; jos tappaa, ei lapsi opi puhumaan, vaan jää mykäksi.

Kun lapselle ensi kerran annetaan rintaa, sanotaan:

"Tätä on syönyn sukus, syntys ta helie heimokuntas, tätä rupie siekin syömäh!"

Kuusi pyhää vain saa lasta rinnoillaan ruokkia — vuodessa on neljä pyhää eli paastoaikaa: joulu, suurpyhä, Petriin pyhä ja Spoassun pyhä mutta seitsemänneksi, siis noin puolentoista vuoden kuluttua, on jo vierautettava; mutta jos lapsi on syntynyt juuri suuren pyhän edellä, saa imettää vain vuoden verran, sillä kahden suuren pyhän yli ei lasta saa imettää. Jos imettää yli määrän, tekee niin suuren synnin kuin syöttäisi lapselle omaa vertansa, sillä maito on silloin jo muuttunut vereksi. Saadakseen vierauttamisen jälkeen maidon erittymisen loppumaan menee äiti katajikkomäelle, kohottaa kolmen yksikantaisen katajan juuren ylös, ripsuttaa rinnoistaan sen alle maitotilkkasen ja jalallaan painaa juuren paikoilleen. Sitten ei enää "täyvy" rinnat. — Kolmea vuotta nuoremmalle lapselle ei saa antaa lihaa, sillä se on synti, räähkä, ja lisäksi siitä on seurauksena, että lapsesta tulee pehmeäkielinen ja huonopakinainen.

Mutta äidille on vaarallista, jos lapsi sattuu kuolemaan maitosuulla, s.o. kuolee saamatta suuhunsa mitään sen jälkeen, kun on rintaa annettu — siksi pitääkin heikolle lapsukaiselle, jonka kuolemista pelätään, aina heti imettämisen jälkeen antaa suuhun vettä. Muussa tapauksessa voi lapsi viedä äidin maidon mukanaan manalle, niin ettei sitä enää jää vasta syntyville siskoille ja veljille. [Samoin vie lapsi lehmän maidon manalle, jos sitä on viimeksi jäänyt suuhun kuoleman sattuessa eikä ole huomattu antaa vettä.] Jos on näin ikävästi sattunut, on maito päästettävä manalta. Käydään rannasta vettä noutamassa, valetaan sitä seulan läpi kolme kertaa astiasta toiseen kolmella kynnyksellä, vajan, sintshin ja pirtin, sitä juotetaan, sillä valellaan ja sanellaan:

"Tule, maitoni, manalta, tavoin toisin tuonelasta, torvin toisesta talosta, alta kylmän kynnyshirren, alta kauhien katajan! Ei maito manalla jouva, emon tuoma tuonelahan, maito moalla tarvitahan, emon tuoma tässä moassa, tuolta tuonelan kojista, kalmalaisen karsinasta."

Sitten kun lapsi alkaa "kyhöytyö käsih", päästetään hänet eikä "enämpi kapaloija". Jo pienenä saattaa huomata, mitä lapsesta on tuleva. Mitä lapsi itsestään alkaa "kysyö ta loatie" taikka mitä pakinaa ensimmäiseksi pitää, niin sen työn raataja hänestä tulee. — Jos taas lapsi oppii "moamon" sanomaan ensiksi, saa äiti seuraavalla kerralla tytön, mutta pojan, jos lapsi "toattoa" ensiksi yrittelee.