4. RASKAUDEN AIKA.

Raskauden aika on "sukua myöten": poikaa pitää kantaa hiukan kauemmin kuin tyttölasta. "Pesemisistä" ei oikein tarkoin saata laskea synnytyshetkeä, sillä ne voivat monesti käydä "kohunkin peällitshi".

Raskaana, paksuna eli vatshan keralla ["vatshan kerallini naini" sanotaan monesti raskaasta vaimosta] ollessaan on vaimon kaikin tavoin huolehdittava elämästään ja toimistaan, jottei hänelle eikä varsinkaan pienokaiselle sattuisi mitään vaaraa ja vahinkoa. On ehdottomasti vältettävä kaikkia semmoisia vaikeita töitä, joista suorastaan olisi pienelle ruumiillista vahinkoa. Niinpä ei saa kangasta kutoa, koska pitäisi istua ahtaissa kangaspuissa, ei myöskään tunkeutua ahtaaseen kiukaaseen uunia saveamaan eikä liioin lampaita keritä, lampaat kun saattaisivat ketturoidessaan pahasti satuttaa.

Lisäksi ovat varsin monet seikat kiellettyjä, koska niistä saattaa olla vahingolliset seuraukset. Niinpä ei saa siekloa (seulaa) käyttää, koska lapsi tulisi siitä kipeäsilmäiseksi. Ei saa leikata hiuksia, ei itseltä eikä toiselta, silloin lyhentäisi lapsensa ikää. Ei saa sitoa vastaa, ei uunihavua, ei lattialuutaakaan, sillä siitä olisi seurauksena vaikeat synnytykset. Ei saa istua kynnyksellä, siitä tulisi lapsi kateeksi ja pahaveriseksi, ei myöskään tulipuulla (palavalla puunrungolla), koska lapsi tulisi mustapäiseksi. Ei saa astua aisojen ylitse, kun reki on pihalla aisat maassa — lapsi tulisi siitä väärä-sääriseksi. Kylyssä käydessään ei vaimo saa kylpeä maassa. vaan lauteilla, jottei synnytys tulisi olemaan vaikea. Kylystä tultua ei saa kasvojaan kuivata minkäänlaisiin pyyhkeisiin, silloin saa verevämmän lapsen. Ei seulan eikä kankaiden alitse saa kontata, muuten lapsi jää pienikasvuiseksi. Vaimon on myös varottava silmiään. Ei saa kynnyksen yli katsoa huoneeseen, jossa on raskaana olevia naisia, muuten synnytykset tulisivat olemaan vaikeat. Ei saa katsoa jäniksen turpaa, koska lapsesta tulisi pahannäköinen. Sama seuraus on, jos katsoo peiliin. Jos katsoo eläimien teurastusta taikka tulipaloa, tulee lapsesta "tainnehtelija", kaatuvatautinen. Niin käy myös, jos katsoo kuolevan hengenlähtöä taikka on vain samassa huoneessakin, samoin vielä, jos katsoo hautaan vainajaa sinne laskettaessa. Eikä ole hyvä ensinkään mennä hautausmaalle, voi tarttua lapseen kalma. Vielä on vaimon varottava, ettei mene metsään, missä saattaisi kontion kohdata. Kontio hyökkäisi ja tappaisi heti, varsinkin jos vaimolla on poikalapsi kannettavana. Sillä karhu kyllä tietää, kuka kantaa poikalasta, sen vastaista vihamiestä.

"Vatsan kerallisen" vaimon pitää myös muistaa, ettei saa riidellä eikä kiroilla, muuten tulee lapsesta pahantapainen ja kiroilija. Laulamista ja pajattamista on myös vältettävä, siitä kun saa itkijän lapsen. Ja pitää aina koettaa olla puhtaissa vaatteissa, jotta lapsikin tulisi puhdasluontoinen.

Ruokiinsa ja syötäviinsä sekä syömistapoihinsa nähden on raskaalla vaimolla paljon vaarinotettavaa. Jos hän syö kalanpäitä, tulevat lapset isopäisiä, jos paistettuja perunoita, tulee lapsesta pahannäköinen. Jos taas syö lautaselta, tulee lapsesta suurisuinen, jos keittäessään maistelee kattilasta keittoa, tulee lapsesta varas, taikka jos kattilasta suolaa maistelee, tulee lapsesta kärkäs. Ei liioin saa syödä mitään "sisälöstäh", povestaan, eikä muuten salaisesti mitään suuhunsa pistellä, siitä alkaa lasta "vihoamah". Hääpöytään ei "vatsan kerallinen" saa ensinkään istua, koska se on varotettu pöytä, siitä voivat helposti pahat tarttua.

Maatessaan ei vaimo saa nukkua selällään, koska silloin voisi paholainen vaihtaa lapsen vatsasta. Eikä pidä koskaan nukkua yksin, sillä paha helposti "pristaaniu" [tarttuu], pääsee lähemmäksi ja vaihtaa lapsen. Miehensä kanssa kun makaa, pitää miehen käden olla vaimon vyötäröllä tai kaulalla taikka säärivarren vaimon jaloilla, jottei paha pääse pillojaan tekemään.

Kun vaimo tuntee lapsen ensimmäisen elämänilmauksen, pitää hänen heti katsoa miestään silmiin. Siitä tulee lapsi isänsä näköiseksi ja vaimo saa enemmän poikalapsia kuin tyttöjä.

Mitä vaimo kannanta-aikanansa tekee taikka vain aikoo tehdä, se tulee lapselle tavaksi. — Ne pahat, jotka lapsi äidin kannanta-aikana saa, eivät korjaudu millään keinoin eikä taioin.

Ensimmäistä lasta kantaessaan vaimo varsin kovasti "häpieu". Hän ei tahdo kehdata näyttää silmiänsä kellekään tutulle, moni ujostelee omaa miestäänkin, varsinkin kun kuorma alkaa tulla kovin näkyväksi. Kun vaimo alkaa "häpiellä", niin siitä jo huomataankin, että "ei ole oikein tolkussa tuo imehnini, kun niin häpielöö". Mutta se on aivan "ilkie imehnini ta ymmärtämätön", ken ei osaa hävetä, vaan silloin vielä miehensäkin mukana lähtee jonnekin, "kävelöö Piiterih (Pietari) näyttelömäh… ei häpietäh tunne." Kun sitten lapsi syntyy, niin ei sitä "kehata näyttöä ni millänä". "Huikie" on antaa sitä isän "yskäh", syliin, taikka siitä ottaa.

Jos vaimo raskaana ollessaan "pelästyy" ankarasti, mitä sitten säikähtäneekin, voi sikiö murentautua eli syntyä niin aikaisin, "ettei ole vielä kovossa". Taikka voi vaimo silloin saada "kesenaikusen". kesken syntyneen, kuolleen lapsen.