6. LAPSIVUODE.
Reading edition
Roshentsha-sijalla makaa lapsivaimo varojaan ja terveyttään myöten, toiset enemmän, toiset vähemmän aikaa. Synnyttämisen tapahduttua on kyly heti pantu lämpiämään ja roshentsha [ven. rozhenitsa = lapsen synnyttäjä], lapsi-vaimo, muuttaa pienoisineen sinne. Poapo on häntä saattamassa, ja vaimolla on senpäiväinen kokonainen leipä oikeassa kainalossa. Kylyn kynnyksillä haukkauttaa poapo, seisoen saunan sisäpuolella, leipää kolme kertaa lapsivaimolla, joka seisoo kynnyksen ulkopuolella. Vaimon haukatessa sanoo poapo "löylyö vassaten":
"Löylyni, Jumalan luoma, hiki vanhan Väinämöisen, sala nuoren Joukahaisen, elä, löyly, luokseni tule, lämpöni lähellä käy! Mie olen, raukka, roajanaini, vierona, vianalani. Mäne simoina sisällä, mennä vatshah vajuo, kipehillä voitehiksi, vammoilla valinvesiksi, pahoilla parentimiksi."
Kylyyn tehdään äidille makuutila lattialle taikka lautshalle, sitten yöksi lauteille, jos kyly alkaa jäähtyä. Olkia ja muita vaatteita, mikäli niitä on, pannaan vuoteeksi, joskus vielä alle miehen paita tai alushousut, jotta vasta sikeytyisi etupäässä poikalapsia. Lapsen sija laitetaan vakkaan äidin "reunaan" taikka, jos kyly ei ole oikein lämmin, lautsalle. Tilalle pääpohjiin pistetään keritsimet. Heti kun äiti lapsineen on saatu saunaan, on se "varotettava"; kierretään koko kyly, samoin kuin edellä synnytyssijalla äiti ja lapsi, tulisin lapintorvin, kirvein ja Neitsyt Marian kuvin ja luetaan samat varaussanat. Sen jälkeen asetetaan kirves kynnyksen eteen, kylyn "seämeh", terä ulospäin, ja sanotaan:
"Hospodi plahoslovi, Spoassu ta pyhä Pohorotsha, olkah yöllä ympärillä, päivällä peän peällä, varomah, varjelomah, vassen kohti vassuksie, kohti kaikkie kovie."
Kylyssä heti äiti lapsineen kylvetetään, ennenkuin pannaan makaamaan. Kylpyvettä ottaa poapo ensin kolmasti kädellään äidin päähän ja sanoo:
"Vesi puhas, Jumalan luoma pesömäh, puhastamah!"
Sitten poapo ropsaa kolmesti veteen kastetulla vastalla vaimoa sivuille ja sanoo:
"Löylyni, Jumalan luoma, hiki vanhan Väinämöisen j.n.e."
minkä jälkeen jatkaa:
"Puun löyly, kivosen lämmin monesi' on hyvästä tehty, usiasta siunoailtu, havupuista hakkoailtu, puhki lautojen lioista, puhki lattian lioista, puhki kiukuon kivistä, puhki saunan sammalista. Yks on loukko ikkunassa, toini reikä reppänässä, kolmas olkohot ovessa. Mäne tuulen tuuviteltavaks, vilun ilman vietäväks, ahavan ajeltavaks!"
Sen jälkeen kylvetetään lapsi samalla tavalla.
Jos hoidettavat ovat tavallisessa kunnossa ja nukkuvat rauhallisesti, niin voi poapokin yöllä nukahtaa. Mutta yksin ei saa hoidettavia koskaan kylyyn jättää, ei hetkeksikään. Kun ei pienoistakaan ole vielä "rissitty", ja äiti myös on "vian alani", ovat he molemmat "hellimmyölläh", joten paha heihin helposti tarttuu, "pristaaniu". Jos poapon on poistuttava kylystä, on jonkun muun tultava siksi ajaksi sijaan. Kolme vuorokautta on äidistä näin huolehdittava, sillä sen ajan kuluttua käy pappi kylyn ovelta hänelle antamassa malitun, lukemassa siunauksen. Mutta pienokaista on vielä edelleen vartioitava.
Tämän jälkeen muutetaan pirttiin. Sinne tultaessa on kysyttävä olinsijaa talon taatolta ja maamolta, kydyiltä ja nadoiltakin, kaikilta muilta aikuisilta, paitsi lapsen isältä (puhe on miniästä). Poapo, joka kantaa lasta ja astuu edellä, sanoo:
"Meillä on teällä perehen liseä. Sopiuko tänne? Suvaitshooko vanhemmat?" Sitten vie poapo lapsen anopille syliin ja lapsen äiti kumartaa hänelle jalkaan ja sanoo: "Rupie, moamosen, hoitamah ta katsomah niinkuin omoa lastas!" Samoin kumartaa nuori äiti talon taatollekin, jopa kydyille ja nadoillekin.
Pirtissä saa lapsivaimo sijan sängyssä taikka lattialla tshuppupuolessa. [uuniseinän puoli pirttiä] Lapsivasun nostaa anoppi "kivikiukaijen korvasilla" kosinolle [kiukaan kupeessa kaappi, josta rappuset sillan alle karsinaan] taikka, jos pirtti on kylmä, kiukaalle. Talvisaikaan laitetaan äidillekin makuusija kosinolle. Ennen savupirteissä oli tapana asettaa lapsi vakkasineen kiukaan eteen hinkalolle [liedelle] lattianpuoleiseen päähän. Siitä vanha arvoituskin: "Mi on heikko hinkalolla?"
Kuuteen viikkoon ei lapsen eikä äidinkään vaatteita saa ulkona kuivata eikä järvessä huuhtoa. Ilmassa kun kaikki pahat "vintiet ta kirot" kulkevat, niin voivat ne tarttua vaatteisiin ja niistä ihmisiin. Samoin taas järvestä saattaa kaikenlainen paha hinkautua, vesien mukana kulkeneet kirot ja muut. Vaatteet kuivataan joko pirtissä, taikka useimmin kylyssä, jota ensi viikolla lämmitetään joka päivä kahdesti, ja samoin kahdesti maamoa lapsineen käytetään kylyssä [toisella viikolla kerran päivässä]. Mutta äkkilämpimässä, "äkiessä", ei lapsen vaatteita saa kuivata, muuten tulee ajoksia ihoon; ne kuivataan vain vienossa lämpöisessä.
Ihan ensimäiseksi synnytyksen jälkeen annetaan äidille rommia, jonka sekaan pintapäreellä poltetaan sokeria. Sitten kiehautetaan maitoa sekä keitetään rossalaa, kalalientä.
Jos vaimo kuolee lapsivuoteeseen, ei hänelle tsharstvoa eli taivasta näytetä, hän kun on "reähkähini", mutta ei hän kadotukseenkaan joudu. Eikä häntä haudattaessa käytetä kirkossa. Omat itkuvirretkin hänelle valitetaan. Esim:
"Ei annas Spoassusen onnakko autuohie avoeloksie asettelis armahissa syntylöissä, kun alahaisilla sijoilla oloaikasina armas Spoassusen ilmojen peältä alennutteli, kun äijän pikkaraisie aikomaisie armahien ilmojen peällä asetteli ta äijän seäteli.
Ei asninnun niiltä alahaisilta sijasilta aijan yleneksennellä aijan pikkaraisie aikomaisie aijan silmittelömäh.
Niin ouvoilta osutteloo onehesta vartuostani ottamaiseni olkasijaiset, kun oimun alahaisilla olkasijasilla olo-aikasina oimun puuvutteli orhie Spoassusen ilmojen peältä. En voi oivellella, oneh vartuoni, onnakko orhie Spoassusen ei antele oimun avokkahie osaeloksie orheis syntylöis oloaikasina, kun oimun pikkaraisie ottamaisie ilmojen peällä oimun seätelyaikasina orhie Spoassusen ilmojen peältä oimun puuvutteli orheih syntylöih."