10. NIMENANTO.

Nimetönnä ei lasta saa kauan pitää, eikä nimetöntä voi lapseksi sanoa, "Nimettömäksi" vain tai "Nimettömäksi Niikkanaksi". [Vrt. "Nurmi-Niikkana" = Tuonen Tuomas.] Syntynyt lapsi ikävöi heti nimeä, sillä

"Kun lapsi syntyy, ni nimi syntyy."

[Kesken syntyneellekin lapselle pitää antaa nimi haudattaessa.]

Mutta lapsen nimi ei ole kokonaan vanhempain määrättävissä, vaan on valittava joku niistä kolmesta nimestä, jotka "nousoo annakasta", kun käydään papilla tai jollakulla muulla kirja-miehellä heti lapsen synnyttyä katsottamassa. Vaikka syntymäpäivä määrää ja rajoittaa nimen etsimistä — on nimittäin asetettava joko syntymäpäivän nimi tai jompikumpi kahden edellisen päivän nimestä, mutta ei seuraavien päivien — "nousevat" nimet kuitenkin "sukujuonta myöten", eli samaan sukuun aina samoja nimiä. Nimen katsottajaksi ei saa mennä kuka tahansa, vaan tämän pitää olla "viisaspäini ta lujaluontoni", sillä lapsi usein tulee nimensä katsottajaan. Lapsen isä tai hänen poissa ollessaan risti-isä tai -äiti kelpaavat siihen toimeen. Paras tietysti on isä, sillä

"Kenen laps', sen nimi."

Kun nousee sukulaisien nimiä, niin niitä valitaan, kuolleittenkin nimiä, samoin isän. Mutta äidin nimeä ei niinkään mieluisasti oteta, sillä "moämolla on häpie kutsuo lasta omalla nimelläh". Se nimi kyllä, mikä nousee ensinnä, eli syntymäpäivän nimi, olisi aina lapselle annettava, sillä "nimi kun muuttuu, ta osa muuttuu" ja "lapsen nimen kun vaihat, ta osan vaihat". Katsottua lapsen nimeä

"ei pie huhuten tuuva eikä karjuen katshella",

jotta sen saajasta tulisi "tasapäini, hyvämielini eikä mikänä rämykesseli". Heti kun nimi on katsottu, aletaan lasta sillä nimellä puhutella, vaikka tämä ei vielä ole ristittykään.

Kreikanuskoiset karjalaiset ovat, kuten tunnettua, saaneet ristimänimivarastonsa kirkkonsa välityksellä kreikkalaisesta nimistöstä. Mutta tämän nimistönsä ovat karjalaiset muodostaneet oman kielensä mukaiseen asuun, keksien monesti hyvinkin hauskoja, onnistuneita sekä sointuvia puhuttelunimiä. Niinpä esiintyy karjalaisina miehenniminä:

Akiima Jeku Lari Mitro Ananie Jeremie Levo Moissei Harittana Jehu Leva Oleksei Hermana Jepu Lemetti Alekki Hemma Joako Leenter' Omelie Hilippa Jaska Levonttie Onukkaini Hilppa Jouhko Loasari Ontippa Hilvana Jouna Lokiina Oppa Himppa Jyrki Lukka Ontrei Homa Jogori Luukas Onu Huohvana Kalina Maksima Onttoona Huokka Karppa Makarie Ontto Huotari Kassan Maikku Onuhrie Huoti Kauro Markki Nuhri Iivana Kirilä Matvei Nuhriaini Iipi Kiija Meku Ossippa Ilja Kliimo Miina Pankro Ilju Lemetti Miihkali Parppei Ipatti Kontratta Miikkula Pekko Ippi Komi Miitrei Petri Ipu Kormila Mihheil Petter Jarassima Komi Mikihvoora Pekko Jana Kostja Mikittä Poavila Jehhimä Kristana Mirona Poavo Jeppi Krista Mikki Poavuska Jessu Kusma Mikko Prokko

Riiko Semenä Tshanu Triihvo Risto Siitari Tanila Trohkima Romana Simppa Tonu Vasko Roupe Simana Tero Vaslei Rotjo Simo Teppana Vatshu Sahharei Semena Teppo Vatjei Savina Sinkki Timo Vavuli Savasti Soava Tiitus Voassila Samppa Samuli Torohvei Varahvontta

Naisten nimistö on niukempi. Siihen kuuluvat esim:

Anni Julia Okahvi Souhja Annu Katti Akahvi Stepanie Annikka Liisaveta Olka Stepu Arhippina Malanie Onu Stepukkaini Auvuusa Malu Tsholgana Tatjana Hoto Malukkaini Oljona Toarie Hotora Manukka Onju Vassi Houri Marppa Onessa Varvana Iro Matro Outi Veera Jelenä Mauro Paraske Vieruska Jeli Moarie Seluhviina Vietossa Jeliita Natalie Sevi Uljana Joukenie Natu Sikli Ulitta. Jouki

Jos vasta syntynyt lapsi huomataan kovin heikoksi, kastetaan hänet paikalla, joku eukoista tekee parhaansa mukaan toimituksen. Mutta jos lapsi on terve, kastetaan hänet vasta viikon tai parin kuluttua, vaikka "käsky" kyllä olisi kastaa kolmiöisenä, jos vain pappi on saatavilla.

Pienoista kastamaan tuodaan pappi kotiin. Ristille kannetaan lapsi aivan alasti, "ripo rihman kiertämättä", vain vaatepalasella peitettynä. Kun pappi on kastanut pienoisen veteen, panee hän paidan hänen ylleen, sitoo vyön paidan ympäri uumille ja ripustaa ristin kaulaan. Niinkuin sanotaankin:

"Laps ristih, nahmo [nauha] rintah, ja siitä risti kaklah, rinta umpeh, vyö vyölle."

Sillä ristimättömälle lapselle ei saa panna ristiä kaulaan eikä vyötä vyölle.

Siitä lapsesta, joka päristelee, kun on otettu vedestä, niin että vesi räiskyy ympärille, tulee virkku eläjä. Mutta siitä, joka itkee kovin toimituksen tapahtuessa, ei tule eläjää enempää kuin siitäkään, joka ristivedestä otettuna nukahtaa äitinsä syliin.

"Oli, mäni, suli, palo niinkun ristivesi",

sanotaan. Toimituksen jälkeen viedään ristivesi ulos ja heitetään jonkun huoneen alle, jottei joutuisi tallattavaksi. Se on ristiäidin tai risti-isän vietävä. Ensin sillä kuitenkin puhdistetaan lapsivaimon "pakanat" (saastaiset) ruokailuastiat.

Kummeja kutsutaan kaksi: mies ja nainen, eli ristitoatto ja ristimoamo. Näiden pitää olla aikuista rahvasta ja sukua sekä keskenään että lapsen vanhemmille. Sillä kastetilaisuus saattaa vieraatkin toisilleen niin sukulaisiksi, etteivät nämä esim. enää, vaikka mielikin tekisi, voi mennä toistensa kanssa naimisiin. Kummit ovat sitten kuomia lapsen vanhemmille, eikä niin läheisiä sukulaisia ole ketään kuin kuomakset. [Kuomaksia ovat keskenään lapsen vanhemmat ja kummit.] Nämä ovat niin läheisiä, ettei heidän pitäisi milloinkaan keskenään riidelläkään, sillä jos he riitelevät, joutuvat toisessa maailmassa kiveä nuolemaan. [Nykyään myös useasti poapo pitää lasta ristillä ja vain yksi kummi on läsnä, pojalla risti-isä, tytöllä risti-äiti.] Lahjaksi kuomilleen antavat lapsen vanhemmat sukkia, kintaita, paidan, pyyhinliinan, housut, ja kuomat taas puolestaan antavat lapselle lahjojaan, risti-isä pitovaatetta ja risti-äiti paitavaatetta. Mutta kun lapsi jo rupeaa kävelemään, tuo risti-isä lapselle kaulaan hopearistin ja risti-äiti antaa koko puvun. Kun lapsi on jo isohko, muistaa hän tästä itsekin, että "ristimoamo toi miula voattiet peällä, ta ristitoatto toi rissin kaklah". Jos risti äiti ei ristilapselleen lahjoittaisi pukua, tulisi tämä toisessa elämässä häntä vastaan alastomana. Kuomain tuomat lahjat on vanhempain taas "vastattava" pukuvaatteella, paikalla (liinalla), vartukolla [esiliina], sukalla, kintaalla, miten kukin mielii. Ja niin käy, että

"Kohallah on kuoman lahjat, parissoiksi poapon lahjat."

Sillä poapolle on myös lahjoitettava palkkioksi hänen avustaan ja hoidostaan, eikä hänen tietysti tarvitse antaa vastalahjoja. Poapo onkin lahjottava hyvästi, hänelle pitää antaa mekkoa, paitaa, liinaa, takkia ja kinnasta sekä leipää, suolaa sokeria, rinkeliä, tshäijyheiniä ja saippuaa. Erityisesti on annettava kintaat. Sillä poapo ne hyvin tarvitsee käsiensä suojaksi toisessa elämässä, jossa hänen pitää tshiilahaisia [nokkosia] nyhtää. Ja kun poapo on hoitanut kolme yötä vaimoa ja lasta, pitää vaimon pestä hänen kätensä saippualla ja vedellä ja "ruotshinsuolalla" [ruotshinsuola, Suomesta ostettu, on väkevämpää kuin muu suola]. Muuten poapon pitäisi toisessa elämässä olla aina kädet kyynäspäitä myöten verissä. Pesun jälkeen kumartaa vaimo poapolle jalkaan ja sanoo:

"Spassipo, poaposein, hoitamoas!"