1. "PESEMISET".
Reading edition
Koko sinä aikana, jona naisilla on kuukautiset, "peshömiset", on heidän varsin varoen elettävä, olkootpa he naimattomia tyttäriä tai naituja vaimoja. Muun rahvaan seurassa he kyllä liikkuvat kuten ainakin, eivätkä tee ruokajärjestykseensäkään muutoksia, paitsi että juovat teetä ja kahvia vähemmän. Jos nauttisi tavallisia karjalaisten teenääriä — useita laseja perättään — panisi se veret enemmän liikkeelle. Kisoista pysyvät tytöt silloin yleensä poissa.
"Pesemisten" aikana on varsinkin varottava vettä ja kalmistoa sekä pyhäkköä, tshässöynää ja kirkkoa. Silloin ei saa mennä järven rantaan pesuille, sillä siitä kävisivät vuodot runsaammiksi, ja lisäksi vielä voisi vedestä tarttua, "hinkautua", kirot, vesihiisi, vesikalma. Jos "pesemisten" aikoina hinkautuu, niin "se ei katoa milloinkaan"; jos vähäksi aikaa katoaakin, niin jo taas pian uudestaan alkaa vaivata. Kalmistosta hinkautuvat kuolleet helposti, kun niiden päällitse kävelee, ja silloin voi kalma tarttua. Mutta jos välttämättä on mentävä kalmismaalle — omaista saattamaan taikka kun muuten mieli tekee —, pitää ottaa palosavea pirtinkiukaan pohjasta ja pistää poveensa. Kalmistossa sitten pitää löyhdyttää vyötä ja vaatteita, niin että savipalanen solahtaa salaa maahan. Siitä eivät vainajat saa selvää, "jotta minkäläini imehnini siintä kulki". Jos kalmismaalta hinkautuu, eivät sitä kaikki tietäjät kykene parantamaan, mutta Vuonnisen Okku Lehtonen, vanha vaimo, osaa siitäkin päästää: noutaa rannasta vettä, lämmittää sen ja panee siihen elohopeaa, ja sillä valaa hinkautuneen, joka seisoo alastomana jossakin astiassa, niin ettei vesi voi valua lattialle. Valaessaan Okko lukee:
"Mäne, kalma, karsinahan, kylmä, kylmähän kylähän, alle kylmän kynnyshirren, alle kauhien katajan, ihosta imehnisraukan, karvoista emokapehen, emon tuoman ruumehesta, vaimon kantaman ihosta, vaivaisesta vartalosta."
Yöllä, kun muut nukkuvat, on vesi vietävä kalmistoon ja sitä sinne kaadettaessa on sanottava:
"Manalaiset moatukkah, kalmalaiset koatukkah!"
Sieltä pois lähdettäessä on hiirtyisellä vyöllä lyötävä jälelleen ja sanottava samalla tavalla kuin vettä kaadettaessa. Tämän jälkeen on otettava kolme askelta, lyötävä vyöllä ja samoin sanottava ja vielä kerran kolmen askeleen päässä tehtävä sama temppu. Vasta sitten on poistuttava taakseen katsomatta.
Jos menee kirkkoon tai tshässöynään "pesemisten" aikana, voi saada hinkautuman jumalankuvista. Kirkon eteiseen saa käydä, mutta kynnyksen yli kirkon puolelle ei ole lupa astua, ei suutelemaan ristiä eikä herranehtoolliselle.
Vielä on "pesemisten" aikana varottava astumasta miesten jalkojen päällitse, kun miehet lattialla loikoilevat; ei saa edes niin lähitse kulkea, että helmat koskettavat miehen vaatteita tai kenkiä; sille sijallekaan, millä miehet makaavat, ei pitäisi silloin istua.
Kylyyn ei saa mennä yht'aikaa toisen naisen kanssa, jolla myös sattuu olemaan "pesemiset". Ne saattavat "vajehtautua", niin että tulee vaiva molemmille. Toiselle ne käyvät runsaammiksi, toiselta taas kokonaan tyrehtyvät. Semmoisen kanssa, jolla ei samalla kertaa ole "pesemisiä", saattaa kyllä kylpeä.
Kun "pesemiset" ensi kerran ilmestyvät, ei niistä pitäisi puhua kenellekään. Ne pysyvät tasaisempina eivätkä niin vaivaa, kun ei kukaan saa niistä tietää. Varsinkin jos vanhemmat ihmiset tietävät, vaivaavat ja juoksevat ne enemmän.
Minkäänlaista sidettä ei ole tapana käyttää "pesemisten" pidättämiseksi. On vain muistettava, ettei niiden aikana saa riisua hameita eikä muita vaatteita alaspäin jalkojen kautta. Se on tehtävä ylöskäsin pään ylitse, jotta "pesemiset" olisivat tasaisemmat.
Joskus sattuu semmoinen onnettomuus, että "pesemiset" jäävät luonnottoman vähäisiksi taikka seisahtuvat tykkänään ilman tiedettyä syytä. Silloin taas Okku osaa olla apuna. Hän käy rannasta vettä noutamassa ja jakaa sen kylyssä kolmeen samamääräiseen osaan. Vaivanalaisen itsensä on se "kahmaloilla" jaettava. Joka osan Okku käyttää hoitoonsa kylyssä, kuukausi aina välillä: ensi osan heti, toisen osan kuukauden kuluttua, kolmannen taas seuraavan kuukauden päästä. Kylvyn jälkeen hän valaa potilaansa taikavedellään ja sanoo:
"Veri ta vesi on veljekset, vesi verta tuopi. Min lienöö vereni vierryt, kyllä vesi tietää. Veri ta vesi on veljekset."
Mutta joskus "pesemiset" tulevat liian runsaiksi ja uuvuttaviksi. Silloin ne ovat vaihtuneet jonkun toisen "pesemisten" kanssa, muuten ne eivät niin vuotaisi. Silloinkin on Okku apuna. Noudetaan taas rannasta vettä ja kahmaloitetaan se kolmeen astiaan, yhtä paljon kuhunkin. Ensi osa heitetään löylyksi kiukaalle, jossa löylyssä kylvetään, toisella osalla pestään kylyn lauteilla ja kolmannella osalla valetaan, ja se viedään tämän jälkeen läävään lammaskarsinaan. Näin menetellen on "pesemiset" "jaettu" takaisin, niin että liiat ovat joutuneet pois, menneet sinne, mistä lienevät tulleetkin. Liiat "pesemiset" voidaan jakaa myös siten, että pestään paidanalukset ja viedään pesuvesi raja-aidan yhdeksään varaseipään reikään, seiväs otetaan pois ja painetaan jälleen paikoilleen. Jos ei tästä tule apua, viedään toisella kerralla kolmen yhdeksän varaseipään reikään.