2. SUKUPUOLIEN VÄLISET SUHTEET.

Kaikki tyttäret eivät ole "tykättäviä"; "toinen on karjaviero, toinen kansantyttö". Poikien katse, suosio ja lempi eivät kohdistu heihin, mikä siihen sitten lieneekin syynä. Joskus koettavat tytöt pelastautua tämmöisestä huomaamattomuuden tilasta, koettavat nostaa poikien lempeä ja taivuttaa puoleensa. Tähän taasen tarvitaan tietäjän apua. Lämmitetään kyly puiden kyljissä kasvaneilla puunliioilla eli poikapuilla sekä kesunkannoista veistetyillä kotkauksilla, ja vesi noudetaan hetteestä taikka kuohuvasta koskesta. Kylyssä sitten kosken vesillä kylvetellään ja valellaan. Tällöin luetaan:

"Nousoo tällä neitosella vielä lempi liehumah, nousoo auvo astumah, kunnivo kuulumah. Tämä neito mieholah, mieholasta Tuonelah. Kun ei ole tännempänä, niin tuloo tuonnempoa. Tulkah venehellä vettä myöten, eli telikällä tietä myöten, suksella mäkie myöten. Kuuluu suolta ruosan roimet, rannasta rejen ratshina, tuloo sulhaset suvesta, kosjoväki koillisesta. Vielä tästä neitosesta juopi suku suuret sarkat, heimokunta hempiet pikarit, hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan päitshe mielen."

Taikka taas jonkin suuren juhlapäivän, proasniekan, huomenessa, kun pirtti on lämmennyt, hosutaan tyttöä selkäpuoliin tulisella kiuashavulla, jolla on juuri uunia luudittu, ja sanotaan:

"Tuloo meijän neitosella lempi liehumah, kunnivo kuulumah, auvo astumah. Niin kirkkahasti kuin tulihiilet kiukoast paistaa, niin kirkkahasti lempi liehukkah tämän tytön peräh! Silmät vihmuu viijeltä, kupu kuhkaa kuuvelta, säkähinä seän palaa, vatsa tuiskuu tulena, tämän peipposen peräh, tämän sotkan suojuksih."

Monia muitakin keinoja on tietäjillä tyttärille, vanhoilta viisailta opittuja. Niinpä juhlapäivän huomenessa aikaisin, kun ei ole vielä kukaan noussut tilaltaan — mitä "kalliimpi" juhla, sen tehoisampi —, sukivat tytöt päänsä avatun reppänän alla ja irtautuneet hiuksensa polttavat kiukaan edessä liedellä, "hinkalolla", joten aamun ensimäisenä savuna hiusten kärty nousee taivaalle ja hajautuu juhlaisaan ilmaan. Siitä alkavat sulhaset talossa käydä. Taikka menevät tyttaret juhla-aamuna tanhuaan ja sukivat tukkansa hevosen — mieluimmin oriin — seimiloukossa, niin että hiukset kirpoavat ja tarttuvat hevosen harjaan. Kun ne ajettaessa siinä hulmuavat, niin tytönkin maine nousee ja vetää luokseen poikia. Taikka kiipeävät neitoset kirkonkellojen äärelle ja laskevat hiuksiansa kellon kielen kantaan, että kello kuuluttaisi hiuksien omistajan mainetta poikain korviin. Voivatpa tytöt myös mennä saunaan kylvettämään itseään sillä vastalla, jolla on kylvetetty ensimäisen poikalapsensa saanutta vaimoa.

Mutta jos neidot taasen ovat mieltyneet johonkuhun poikaan, jonka haluaisivat suostuttaa itseensä, on heillä siihenkin keinonsa. He pesevät kaikessa salaisuudessa hikeytyneen otsa-huivinsa ja keittävät sen pesuveden teeksi ja kutsuvat mielimänsä nuoren miehen maistelemaan heidän makeita "kunkka-vetysiänsä". Mutta moni "priha" osaa olla varuillaan. Ennenkuin hän juo tarjottuja vesiä, ottaa hän kolme kertaa vasemmalla sakarisormellaan teetä suuhunsa ja sylkäisee samassa maahan, tallaa vasemmalla kantapäällään ja sanoo:

"Ruhka moah luuvah, ruoka suuh syyväh."

Silloin on taika menettänyt mahtinsa.

Mutta jos jokin keino on pettänyt, on neidoilla toinen varalla. He hankkivat jollakin tavalla pojan nenäliinan ja pesevät sen oman nenäliinansa kanssa samassa vedessä, niin että hiet menevät sekaisin. Sitten he valavat vettä kolmen oven sakaran reiästä läpi — ovet otetaan saranoiltaan — astiasta toiseen, viimeisellä kerralla maahan. Kun näin hiet ovat sekautuneet, menevät asiatkin sekaisin, pojan mielikin sekautuu, niin että se alkaa palaa tyttöön. Taitava neito voi tehdä toisenkin yhtä tehoisan taian. Kun mielitty poika joskus sattuu yöpymään taloon, levittää hän "pesemisien" värittämän paitansa vuoteen pohjalle makauksien alle. Se nostaa pojan lemmen häneen.

Pojatkin puolestaan joskus koettavat suostuttaa tyttösen lempeä. Niinpä, jos onnistuu, he vetäisevät salaa tytön palmikon, kassan, kolmesti kouransa läpi, ja silloin syttyy tytön lempi poikaan.

Mutta lempeä saatetaan myös sortaa, niin tyttöjen kuin poikien. Jos tytöiltä saadaan salaa leikatuksi palanen otsa-huivia tai palmikkoa taikka vain muutamia hiuksia, ja ne heitetään jonnekin ihmisten istumasijoille taikka jalkoihin lattialle, niin ei siitä tytöstä enää pidetä, hän kun on joutunut jaloin poljettavaksi ja istuimien paineltavaksi. Varsinkin rukkaset, "aparat", saanut sulhaskansa on hyvin halukas turhaan kosimansa tytön lempeä sortamaan, jottei tälle enää toisiakaan kosijoita tulisi. Siksi pitääkin neitojen olla varuillaan, kun sulhaskansa lähtee talosta pois. Kosittava tyttö menee eteisen ylisille, "potvalkkaan", pirtin oven yläpuolelle, niin että lähtijät joutuvat astumaan hänen alitseen. Heti kun kosijain joukko on mennyt, tulee tyttö pois, sipaisee kiireesti joutsenen siivellä pirtin lattian vastahakaan, ovesta perään päin, lennättää ruhkat sulhasjoukon jälkeen ja sanoo:

"Vie vintiet mukahas! Toiset tulkah niinkuin tukka tuulessa elikkä rikka ilmassa!"

Siitä toiset sulhaset tulevat oikein joutsenina kiireesti lentäen. Vieläpä varmuudeksi pannaan vaskikattilaan vettä tulelle ja sillä vedellä valetaan tytär, ennenkuin sulhaskansa ehtii kotiinsa. Silloin ei tytön lempeä ole saatu sorretuksi.

Siveellisessä suhteessa ei Karjalan tyttäristä juuri saata sanoa pahaa. Heidät on kasvatettu näkemään "huikieta" kaikenlaisissa pienissäkin asioissa. Niinpä he eivät saa esiintyä "tukkasillaan", ilman otsahuivia, miesten nähden, niinkuin "vetehisen akka, joka ei miehiäkään häpeä". Veljienkään nähden, jos he ovat aikuisia, ei tyttö saa tukkaansa sukia, eikä äiti aikuisien poikiensa läsnäollessa. — Poikia eivät tytöt saa tervehtiä, jos tahtovat pitää hyvän nimen eivätkä juuri vastatakaan pojan tervehdykseen, kädenannosta puhumattakaan, tulee vain katsoa alas. Pitkiin pakinoihin eivät naiset ulkosalla eivätkä pirtissäkään saa puuttua vierasten miesten kanssa, enempää kuin myöskään katsoa kovin miestä silmiin. Jos oma mies sen näkee, niin voisi vaikka mitä ajatella ja moittia: "mitä sie katselet silmiin?" Ja vieraalle "pakauttelijalle" saattaa mies tulistua: "mitä huolta sinulla on minun naiseeni? Kysy mieheltä eläkä miehen naiselta, tarvitsitpa mitä tahansa!" Tytärtä taikka vaimoa, joka kovin rohkeasti katsoo miestä silmiin ja puhuttelee ja vastaa tervehdykseen, jopa kättäkin käpsäyttää, pidetään hiukan pilalle menneenä ja miehien mielijänä. Eikä ole soveliasta, että tytöt kävelevät poikien kanssa rinnan, ei kisoistakaan joukolla tultaessa. Ken tytöistä alkaa enemmän seurustella poikien kera, "se ei ole enää tyttö". Hän menettää maineensa, sillä "yksi on kunnia tytöllä, se kun katoo, ei toista tule."

Jos joku sanoo naimisissa olevaa naista "huoraksi", niin siitä ei juuri sovi suuttua, "tshikastua", mutta jos ken uskaltaa sanoa "portoksi", niin siitä jo saa "tshikastua", voipa saattaa sanojan vastaamaan soimauksesta. Sillä "huorat on hyvätkin vaimot, vain ei portot puoletkana". Mutta jos haukkuu tyttöjä huoriksi, joutuu heti syyhyn. Ei myöskään lapsia saa sanoa "äpärehiksi", jos ne ovat vihityn miehen kera saatuja, mutta niitä, jotka on saatu "tuulelta", voi kyllä äpäriksikin sanoa.

Entiseen aikaan on ollut tapana — vanhat ovat niin haastaneet —, että häitä vietettäessä on puhemies-tietäjä, "patvaska", saanut maata ensi yön morsiamen kera. Vieläkin joskus ilvehditään: "Kyllä kai sitä patvaskaksi menisi, kun olisi vanha tapa", sekä: "tuopa tyttö on hekumallinen (kaunis), sille mielellään patvaskaksi läksisi, kun olisi vanha tapa".

Tshenanniemessä oli ennen ollut omituinen eläjä, joka käveli naishenkilön vaatteissa. Heinäladossa yhdessä lepoaikoja loikoiltaessa oli nainen alkanut ahdistella toisia naisia. Olipa viimein otettu ja katsastettu ja huomattu, että ahdistaja oli kaksineuvoinen.