11 LAPSUUS.

Monet vaivat voivat pientä lapsukaista kiusata. Ellei hän ole kyllin vahvasti suojattu varauksin, saattavat pahat ihmiset hänet helposti silmätä. Jos pienokaiseen ovat silmäykset tarttuneet eli hänet on suuveltu, jolloin hän on aivan äkkiä tullut kovin kipeäksi, voidaan hänet päästää esim, siten, että hänet asetetaan synnyntäsijalleen ja siinä, jos hän on tyttö, astuu äiti hänen ylitseen ja sanoo:

"Kun suulla suuvellah, ni persiellä peässetäh!"

Multa jos lapsi on poika, tekee taatto nämä temput. "Suudeltu" lapsi voidaan parantaa myös siten, että hänet asetetaan pöydän jalkojen "keselle" ja niskaan valetaan vettä seulan läpi; seulaan on pantu lusikka, härkin, kauha ja piirainpaalikka. Saman seulan läpi valetaan vettä vielä karsinaovilla ja pirtin kynnyksillä. Valettaessa sanellaan:

"Kenen ollet keksinnöissä? Kun ollet sulasanoissa, naisten noarojen sanoissa, hivuspitkän pinnehissä, miesten mieliarveluissa, jouhileukojen joruissa, kusisuijen suuteluissa, ken lienöy katehin katshon, silmin kieroin keksin, silmät vettä vuotoa, rasvana rapettoa, tuoh tuimaseh tuleh."

Tavallisesti saa maitoa imevä pieni lapsi suuhunsa valkean talman. Sitä parannetaan siten, että pannaan marjavettä lapsen suuhun. Monesti myös pienoisen korvaan pistää. Siihen on hyvä apu, kun pannaan kaulaan piissarinauha (lasihelminauha) ja kolme liinankuitua, joihin on kiinnitetty sulkkua (silkkiä) sekä neljä mavonhammasta. Terveeksi tekevä vaikutus on myös semmoisen vaimon nännimaidolla, joka ei ole saanut muuta kuin yhden poikalapsen. Kun lapsella kipeytyy suun seutu kiukaan hinkalon sopriskelemisesta, on tapana ottaa tulisia hiiliä luotaselle (lautaselle) ja niitä siinä puohdella. Silloin toinen kysyy: "Mitä puohat?" Puohtaja vastaa: "Puohan mie tulta tulen lentimeh!" Kolmeen kertaan näin kysytään ja vastataan ja puohdetaan tulta.

Vihoaja kun on lapsessa, tehdään syöjän eli vihaajan voidetta, pannaan yhdeksää laatua: "keänmarjoja" (näsiänmarjoja), lamppuöljyä, nännimaitoa, lampaan kakaroita, tupakkaa, ruutia, "mer'ajua", viinaa ja kanverttia suleikkaan (lasipulloon) ja tällä sekoituksella voidellaan alakuulla kolmella kynnyksellä toisen ja neljännen arjen (tiistain ja torstain) iltana. Muuna aikana ei syöjää saata lumota. Vihaaja voidaan ajaa pois myös siten, että synnyntäsijalla vasta mainittuina iltoina painellaan alastonta lasta isän lusikalla ja sanellaan:

"Hympyräini, sympyräini, liinansiemen suurukaini, heröä pois, Hiien hakki, syömästä, kaluomasta, veriluita louhtamasta! Elä syö syntynyttä, elä kaluo kasvanutta, syö syntymättömie, kaluo kasvamattomie! Lihansyöjä kuivakkah, luunpurija puuttukkah, lihansyöjä, luunpurija, jäsenien järkyttäjä!"

Toiset painelevat samoja lukuja lukien kolmella saunankiukaasta otetulla kivellä, jotka sitten haudataan pirtin sillan alle karsinan multimuksiin.

Eltta kasvattaa lapsen ranteisiin sekä jalkojen niveliin patit. Sen lääkkeiksi noudetaan hiirenkorvalla olevia koivunlehtiä, joita keitetään vedessä. Lasta hierotaan sitten keitetyillä lehdillä ja haudotaan vedellä. Lopuksi sidotaan lehtikääreet kipeisiin niveliin.

Harjaksia poistetaan lapsen selästä siten, että selkää kylyssä hierotaan nännimaidolla ja vehnäjauhoilla. Sitten sidotaan päälle sulkkupaikka (silkkiliina) ja lapsi lasketaan levolle. Siinäpä "harjakset" irtautuvat selästä sulkkupaikkaan.

Napaa syöpi silloin, kun napa avautuu ja alkaa visvoa. Siihen on syöjänvoide hyvä lääke, sekä lisäksi piipunöljy. Voitelemisen jälkeen sidotaan navan peitoksi puolen kopekan raha. Varsinkin silloin, kun napa rupeaa kovin nousemaan, painetaan sitä alas tällä keinoin.

Mutta napa voi joskus joutua liikkumaan, jos irtautunut navantynkä on huolimattomasii kätketty. Siitä tulee ankara kipu vatsaan, ihmisellä kun on "valtio" (valtasuoni) navan edessä, ja se rupeaa liikkumaan. Eikä terveys palaa ennenkuin "napa ta valtio" on laitettu entisille asemilleen. Vanhaan aikaan oli eräänlaisia napapatasia, varta vasten tehtyjä pieniä, noin juomalasin kokoisia savikuppeja. Niillä vedettiin napa paikoilleen sillä keinoin, että pantiin navalle pari pyöreätä paperipalasta ja paperipalasille liinankaavetta, joka sytytettiin palamaan; palanen painallettiin samalla kumolleen tulen yli. Tulen palaessa veti palanen napaa sisäänsä päin puristuen ihoon kiinni ja sai olla siinä siksi kunnes itse irtautui.

Kolme kovaa saa joka lapsi kokea. Ensimmäinen on hammastauti, toinen on jalkatauti ja kolmas kova on silloin, kun rinnasta vierautetaan.

Kun lapselle alkaa puhjeta hampaita, lämmitetään kyly ja hampaiden saajaa kylvetetään vienossa löylyssä. Monella lapsella silloin onkin kova vaiva, vaikka ei saata sitä puhumalla valittaa. Sanotaankin: "Kun moamo tietäis sen tauvin, mi lapsella on, kun hampahat alkaa tulla, nin värttinöillä kylyn lämmittäis". Jos lapselle tulee hampaita nuorena, oppii hän jo nuorena puhumaankin. Silloin vasta, kun on "täyvet" hampaat, rupeaa lapsi puhumaan. Ken taas syntyy hammas suussa, siitä tulee kaiken maailman tietäjä. Kun maitohammas lähtee suusta, heitetään se kiukaalle ja sanotaan:

"Hiirillä sittahammas, miula kultani!"

Jalkatautia potee lapsi siihen aikaan, kun hän alkaa opetella kävelemään. Vatsa on raukalla silloin kipeänä ja useasti hän antaa ylen. Sairaan tuskia koetetaan helpottaa siten, että hänet viedään saunaan, kylvetellään ja jalkavarsia ojennellaan. Pienoista autetaan vaikeassa kävelytaidon oppimisessa myöskin loukkoskammilla eli elämänlaudoilla [elämänlauvat on vanhan rahvaan käyttämä nimitys "Lase laps' elämänlautoih"], reikäjakkaralla. Siinä saattaa lapsi, äidin puuhaillessa muuta, seisoskella ja ympäri lattiaa hiihdellen panna toimeen kävelyharjoituksia.

Kuuden viikon ikäisenä kielas lapsi jo "malttaa", tajuaa puheen ja alkaa nauraa vastaan puhuttelijalle. Monesti lapsi kätkyessä maatessaan itsekseen omia aikojaan ääntelee sekä hymyilee ja askartelee käsillään. Silloin hän "anhelin kera nakraa ta pyhän Pohorotshan kera pakajaa". Sitä lasta eivät ole vanhemmat vielä kirosanoilla käsitelleet. Kun vanhemmat kirosanoja käyttäen käsittelevät lasta, vetävät he pienoistaan kädestä kadotukseen.

Kun lapsi varttuu niin isoksi, että osaa leikkikaluja käsitellä, valmistellaan niitä hänelle kaikenlaatuisia. Isä huolehtii pikku poikansa, äiti tyttösensä leluista, "kukkasista", nuoremmille lapsille laittavat myös vanhemmat siskot ja veljet yhtä ja toista. Poikalapselle vuollaan puusta heposia, rekiä ja pissaleja, seppiä [meilläkin hyvin yleiset parivasarat] ja Loasareita [Sahuriukko], taivutellaan päreestä kierukoita, krinkelejä, valmistetaan verkonkuvelmoja. Sitten isompana tehdään monenlaisia pelausesineitä: juria [Meillä ainakin poikain keskuudessa "jurkan" niinellä tuttu nelisivuinen napinpeluunaappero. Yhdellä sivulla risti, joka merkitsee: "soa", toisella piste "panna", kolmannella ristikko l. pelto "kaikki", neljäs sivu on tyhjä "ei mitään"], poaskoja [lehmän kynsikoperoista tehdyt pelauspalikat], kyykkipoalikoita [Leikkipaikat, joita lapset käyttävät pirtin lattialla, aikuiset pelaavat kesällä ulkona] ja valopuikkoja [pärepuikkoja, joita pudotetaan kourasta koko kasa kerralla lattialle ja siitä koetetaan onkia erilleen, niin etteivät toiset puikot liikahda. Toiset puikot lovettomia, toisissa lovia 1-25. Puikko, jossa on 10 loukkua, on keisari, 15-loukkuinen on Iivana, 25-loukkuinen kuningas] sekä konstiesineitä, vanginlukkoja. Tytöille taas laitetaan vaatteista nukkia, joilla he aikaansa kuluttelevat. Isompana saavat he neulan ja rihmaakin, jotta voivat itse opetella ompelemaan "kukkasilleen" pukuja. Poikasienkin peleihin he saattavat ottaa osaa: poaskoilla leikkimiseen, valopuikkojen onkimiseen, rinkeleillä kaupantekoon ja muihin — Leikkikalujaan säilyttävät lapset tuohesta tehdyissä lapin vakoissa sekä tuohesta taikka päreestä valmistetuissa vakkasissa, kukaisskorpissa.

Lapset ovat vanhempien käskyvallan alaisia. "Sitä vassehan se moamo lapsen soa, jotta iestäh käsköy" ja "toatto on lapsen herra", sanotaan. Äiti onkin lapselle "puoli jumaloa" eli "moallini jumala". Lapsen pitää niin kuulla äitiä ja uskoa, että "min moamo lupaa, sen Jumala antaa, mutta mitä moamo ei lupoa, sitä jumalakana ei anna." Niin "kal'l'is" on äiti. Mutta isä ei ole niin arvokas, vaikka onkin "lapsen herra". Lasten pitää häntä taas pelätä, sillä "toatto on päivästoarosta" (staarosta, kylänvanhin) eli jokapäiväinen "sutja", tuomion antaja ja toimeenpanija. Lasten täytyy aina pelätä, "kun on päivästoarosta koissa". Vastoin vanhempain tahtoa ei ole hyvä tehdä milloinkaan, ei aikuisenakaan. Sillä vielä kolmekymmentä vuotta kuolemansa jälkeen saattavat vanhemmat "moaemästä" vaikuttaa lapsen elämään joko auttaen tai häiriten. Varsinkin tottelematonta lasta he "upottavat". Sillä "verivanhemman kosto on niin kova, se kolmekymmentä vuotta voi upottaa… veri kostuo huutoa".

Ohranjyvän päivässä lapsi kasvaa ja jykenee, samoin taas ihminen vanhetessaan ohranjyvän päivässä vanhenee ja kepenee, "ku imehnini alkaa vanheta ta lihat lanketa".

Kahteentoista vuoteen asti pidetään lapsia tavallaan sukupuolettomina olentoina. Sillä siihen asti voidaan antaa siskojen ja veljien nukkua samoilla sijoilla, mutta kaksitoista vuotta täyttäneitä ei enää saa samalla tilalla makuuttaa. Äiti taas ei saa kuutta vuotta vanhempaa poikalasta vieressään vuoteella lepuuttaa.

Kuuteentoista vuoteen saakka on lapsi alaikäinen, hänellä on vielä "moamon nännimaito suupuolessa". Siihen asti pitää vanhempien vastata hänen tekemistään synneistä ja pahoista töistä. Isä ja äiti joutuvat niistä tilille, sillä

"Min laps' loatiu, sen vanhempi vastoau."

Mutta kuusitoistavuotiaasta lähtien on lapsi itse teoistaan vastuunalainen.

Vasta viidenkolmatta ikäisenä on "naisimehnini täyvessä mielessä ta kasvussa". Mutta miehellä on täysi voimansa ja vartensa jo kaksikolmattavuotisena, joskin hänellä on täysi mieli vasta kolmikymmenvuotiseksi päästyään.

"Siitä ei enämpi tarvitse vuottoakkana, jotta mieli lisäytyy".