3. SIKIÄMINEN.
Reading edition
Vaimoa, joka ei saa lapsia, ei pidetä oikein arvossa; sanotaan sen olevan hevosen sukua, kellä ei ole hedelmää. Luullaan, että hänellä on "vasakotta kuivunut", joten on täytynyt jäädä martaaksi. [Marras on esim, semmoinen kala, jolla ei ole määhnää eikä maitia Samoin myös lehmä ja lammas, jotka eivät koskaan saa sikiöitä.] Mutta taas toiselta puolelta katsotaan Jumalan antaneen hyvän osan vaimolle, jolla ei ole paljon lapsia, hän kun saa olla väliin martonakin.
Jos lapseton pariskunta haluaa saada perillisiä, pitää panna pirtinkiuas lämpiämään. Tänne kiukaalle on pariskunnan mentävä makaamaan ja lapsisarjaa saamaan.
Joillakuilla vaimoilla on tapana tehdä kaksosia. Tämmöinen "sukujuoni" menee äidistä tyttäreen aina kolmanteen polveen asti. Pojat hiukan pelkäävät naida semmoisesta suvusta, epäilevät: "kenpä häntä ottaa hanhenpoikuetta munimaan… munii kuin hanhi… poikii myötäänsä". Luullaan myös kaksosten syntymisen aiheutuvan siitä, että on sattunut syömään viljaa semmoisista tähkistä, jotka ovat kasvaneet kaksittain samassa korressa. [Kaksihaaraisia tähkiä poimitaan ja syötetään lampaille, jotta ne karitsoisivat kaksosia.] Joku pahansuopa on voinut ilkeyksissään syöttää.
Lapsivaimo-tietäjät, poapot, voivat kyllä saada aikaan sen, että vaimon lapsisarja vaihtuu. Kun äiti on saanut ensimmäisen lapsensa, esim. tytön, ja sitten haluttaisiin saada toiseksi poika, kääritään vastasyntynyt semmoisenaan isän likaiseen paitaan synnyntäsijalla ja sanotaan:
"Anna, Jumala, poikuo ison sijalla, lasta vanhemman jälillä!"
Istumet kääritään valkeaan vaatteeseen ja haudataan lammaskarsinaan selälleen, napapuoli alaskäsin. Ja ensimäistä keittoa, jota äidille laitetaan, hämmennetään verkonkävyllä, ja annetaan sitten saman kävyn kärjellä äidin suuhun kolmesti ja lapselle samoin. Mutta jos tyttöä halutaan pojan synnyttyä mikä on harvinaista, sillä pojat ovat aina mieluisampia, kääritään lapsi äidin paitaan ja pyydetään "tyttöä emon sijalla"; istumet haudataan kohdalleen ja keittoa sekoitellaan värttinällä.
[Kun lehmä saa härkävasikoita, niin ensimmäistä juomaa hämmennetään läävälapiolla ja sanotaan:
"Lehmät soamah lehmie, emännät tyttärie!"
Sitten pirtissä huhutaan savupiippuun:
"Meillä on kiukoa lehmie!"]
Pahat ihmiset voivat myös kademielin muuttaa vaimon lapsisarjan tuomalla rikkiet makauksien alle, kun vaimo lepää lapsivuoteessa. Niin oli Maksiman nainen Vuonnisessa naapuritalon emännältä rikkonut poikasarjan — emäntä oli unessa nähnyt, että olisi vielä saanut viisi poikaa — ja upottanut järveen nuottakorvakon alle sekä pannut sijaan tyttö-sarjan, joten emäntä sai viisi tyttöä.
Vanhat viisaat poapot kyllä jo veristä näkevät, milloin vaimo kantaa tyttöä, milloin poikalasta. Kenellä on tyttö kannettavana, hänellä aina karkelehtavat veret kasvoilla, vuoroin aina "kavahtaa ta katoo". Mutta poikaa kantava on aina kalpea. Myöskin vatsasta päätellään, sillä tyttöä kantavalla on mara enemmän kylkiä myöten, kun taas pojan laatijalla on "tshoherona", pystympänä. Jos vaimo kantaa kuolijaa, marrasta lasta, joka on jo syntyessään kuollut taikka heti kuolee, voidaan se huomata kasvoista, jotka tällöin ovat aina puhalluksissa ja niin martahan näköiset.
Joskus voivat martaana olevat vaimot lapsettomuudessaan turvautua Tuonelaan menneisiin vanhempiinsa ja muihin vainajiinsa. He pyytelevät joko kalmistossa taikka vain kotona:
"Toattoseni Tuonelasta, moamoseni moaemästä, kaikki suuri sukukunta, helie heimokunta, yheksästä polvesta yheksäh polveh, muistetut ta i muistamattomat, tiijetyt ta i tietämättömät, kaikki milma auttoat ta armastoat, kun miula mieli loatiu lapsie."
Jos vanhemmat, varsinkin
"moamoseni rodiiteli (roditeli = ven. vanhemmat), kallis kantajaiseni"
ovat kuolleet hyvällä sydämellä, niin he kyllä auttavatkin vielä tuolta ilmalta, tuonelasta. Mutta jos vaimo on mennyt naimisiin vastoin vanhempiensa tahtoa, ei pyytämisestä eikä rukouksista ole apua. Vaimon oleminen martaana onkin monesti seurauksena semmoisesta tottelemattomuudesta. [Häissä lakkia morsiamen päähän laitettaessa antoi äiti tyttärelleen lapsilykyn siten, että riitsi oman hiusrihmansa ja sitoi sillä tyttärensä hiukset.]
Sukupuoliyhteydestä miehen kanssa on vaimon ehdottomasti pysyttäydyttävä "pesemisten" aikana, samoin myöskin lapsen saannin jälkeen kuusi viikkoa, jos tahtoo "reähkeä" välttää. Vanha rahvas pitää lisäksi vielä, ja on varsinkin ennen pitänyt, luvattomina öitä keskiviikkoa, perjantaita ja maanantaita eli kirkon jokaviikkoisia paastopäiviä vasten. Samoin vanha rahvas on myös "paastonnut" kaikki kirkolliset paasto- ja pyhäajat, suuret pyhät, Petrun pyhät, Spoassun pyhät ja joulut, rostuot. [Suuri pyhä l. pääsiäispaasto kestää 7 viikkoa, Petrun pyhä 2-6 v., Spoassun pyhä 2 v. ja rostuon pyhä 6 v.]
Vanha kansa on vielä pannut merkille kuun vaikutuksen ihmislapsen sikiämiseen. Kuuttomalla ajalla ei pitäisi siittää lapsia, sillä niistä lapsista, jotka silloin "kohteutuvat", tulee hölmöjä ja lyhytjärkisiä. Eikä kulullakaan kuulla ole hyvä vaikutus, silloin alkuun pannut lapset ovat sairaalloisia ja lyhytikäisiä. Uudenkuun aika on paras aika, uudenkuun lapset ovat terveitä ja pitkäikäisiä, viisaita ja hyväpäisiä.