YKS' HYVÄ, TOINEN PAREMPI.
Reading edition
Mä vanha epäilijä yhä emmin kenenkä noista neitosista nain. Mä tuolta äsken kuuman suukon sain, vaan tämä katsoo kaikkein tulisemmin.
Ei, tuota kultakutria mä lemmin! Suloisin sentään tyttö tummatukka, verraton punaposki, tulikukka, miks' tuota hoksannut en aikaisemmin.
Tuon otan, tämän tyhmemmille hylkään, näin tuumin, vaihdan niinkuin rukkasia, vaan kaupan loppu lienee lopen nolo:
Ne kaikki alkaa luottaa taivaan ylkään, ja minä, joka hyljin kukkasia, saan vanhanpojan päivät, poika polo. —