IV ARVOSTELIJA-YSTÄVÄLLENI.
Reading edition
Sä ylvään hymyn annat lauluilleni ja sanot: "nuori Verther, lemmi vain ja laula lemmestä, mä sitä hain, vaan yksinäiseksi jäi sydämeni."
Voi olla totta, että säkeheni ei soinnu minkään runomitan mukaan, vaan tuskin näitä hyräilleekään kukaan, niin typerät voi olla tunteheni.
Suur' kiitos hymystäsi, arvon veikko, ja palkkioksi vastahymy sulle: me aivan eri maailmoista ollaan.
Mä laulan, vaikka muoto oiskin heikko, ja vaikka estetiikot naurais mulle, lauluni arvostellen miinus-nollaan.