ILTASOINTUJA I.
Reading edition
Tummuu taivas, sammuu pohjan palo, luonto nukkuu kesäöistä untaan, Ithakaani, unten valtakuntaan siirtyy silmäin eestä päivän valo.
Öiseen usvaan peittyy metsätalo, kuikka luikkaa kotilahdelmalla, pääskypari nukkuu räystään alla, käen kukunnasta kaikuu salo.
Viimesuukon suikkaa armaallensa, viimekerran painaa povellensa lemmittynsä nuori kalamies.
Kuiskaa hiljaa: "kulta, hyvää yötä!" neito virkkaa: "kala-onni myötä". "Käyköön täältä aina kalaties!"