VIIME HUOKAUS.
Reading edition
Nyt, kun voisin elämälle antaa kokemusten, kärsimysten laulut, lyödä kiviin vanhat lakitaulut — nyt saan esiin leiviskäni kantaa.
Äsken vielä tähyin taivaan rantaa, tiesin joka luodon, salakarin — nyt on pursi, mastot nurin-narin, jalka polkee Manan kylmää santaa.
Purteni toi tänne laulun laineet, taivaan rannalla siins uudet maineet, sinne pyrin, rauhan satamaani.
Nyt kun ilot elämäni jääpi, kuolo "terve-tulon" irvistääpi, tiedän, päässytkään en Ithakaani.