LAULAJAN HAUDALLA.
Reading edition
Sanovat ett' on suru laulajalle kuin lämmin, sade kesän kukkasille, vaan jos se sortaa miehen matosille, he huokaa: laulunsa jäi maailmalle.
Saa kukkia hän mukaans' mullan alle ja viime-hyvästiksi imarrellaan, kun multa putoo alas, toivotellaan: "keveät mullat kunnon vainajalle!"
Ja pappi tuolle "pyhän pilkkaajalle" (kai tämän hienon surusaaton tähden) laul'kumppaneiksi lupaa keruubit.
Viel' muistopuhe "meidän Petrarcalle", yks' kyynel surevien naisten nähden — ja "viftille" käy taiteen eunukit.