ILTASOINTUJA II.
Reading edition
Sees illan rauha. Läpi lehdikon käy etelästä heikko tuulen henki; pää painui siiven alle lintujenki, vain orpo Sirkku valvehilla on.
Sä suothan vielä yhden suutelon, niin viileen, viihtävän kuin äidin pieno — ja nyt pää paina rinnalleni, vieno, tyyn illan rauha poveen tulkohon.
Mä nautin kesäsestä onnestain vain silloin kun sä olet rinnallain, siks' istukaamme vielä hetkinen.
Sä joko väsyit, laulajani virkku? Oi! laula meille tuutulaulus, Sirkku, ja sitte paina pääsi siipehen.