KEVÄTSOINTUJA.
Reading edition
Kas kuin kimaltelee hankein harjat, leuto kevättuuli puissa humaa, teerten telminnästä metsä kumaa, navetasta ulos ammuu karjat.
Tilhi unohtaa jo pihlaanmarjat, kosjopuuhissaan vain piipittelee, kullan löytää, sille lepertelee, alkunsa saa uudet munasarjat.
Äsken koimme pakkasta ja viimaa, nyt saa kaikkiin kevättä ja kiimaa, syömmet sykkivät, ver' on kuin tulta.
Ilo, riemu auer'-ilman alla: kevään vaunut kiitää taivahalla! Käyös kanssan' karkelohon, kulta.