PUJON HAUDALLA.
Reading edition
Surren seison tässä haudallasi, hepo hampaaton ja ruma rujo, muistan, nuorna olit pulska Pujo, kilparadalla sait kunniasi.
Mutta nyt, kun väsyit vanhuuttasi, valjasorja, vanha kuormakaakki, silmäpuoli, pattijalka-raakki — kirkas kirves kiiti otsahasi…
Nyt ei enään, rakas ruunavainaa, valjaat vanhaa niskaasi voi painaa; ne ne usein olkas rikki löivät.
Yksin seison surren haudallasi, kiroon kunnottomat haltijasi: nahkasikin nylkyrille möivät!