VÄÄRINKÄSITYS.
Reading edition
Mä olin "pihkassa", sen tiesi hän, ja hänestä mä myöskin varma olin, siks' kaksi vuotta kintereillä polin ja mietin milloin itsein esitän.
Mä luulin hänen siitä kärsivän, kun tunnustaa en voinut, poikapolo. Mä tulin yhä nolommaksi nolo, kun tiesin hänen kerran kysyvän.
Hän sanoi kerran: "iltaa", jatkaen: "jos mä saisin tietää, mikä aika?" siihen sopersin: oih, vaikka milloin…
Lopun arvaatte, mä vaikenen, sanon vain, ei koskaan lemmentaika oo mua tuhmentanut niinkuin silloin.