RASKASTA.
Reading edition
Paljon mull' ois suremahan syytä, silti sentään naurain ilakoin. Minkäs sille suremalla voin, että tielläni on jäätä, hyytä.
Karvain mielin kannan murheenkyytä, vereeni se myrkkyänsä valaa. Elontuli tuikahdellen palaa, mutt' en öljyä mä uutta pyydä.
Toisten vaivoja on täynnä matka äidin uumenista haudan multaan, toiset tietään naurain käydä saavat.
Elonkäskyn summa: jatka, jatka, vaikka silmäs iskis tuskantultaan, joka askelella ärtyis haavat!