PAHA

"Jumala katsoi kaikkia kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät!" — Mistä tuli sitte paha maailmaan?

Ei, Jumala ei ole luonut pahaa, vaan hän on luonut vapauden. Ilman vapautta olisi Jumalan luoma ilman mitään siveellistä arvoa. Ilman valitsemisen vapautta ei hyvällä ole oikeutta kutsua itseään hyväksi, ja väärinkäytettynä on vapaus pahan alku.

Mitä? — huudahtaa loukkautunut tunteeni, olisiko vapaus, järjellisen olennon korkein etu, vapaus, jonka puolesta maailman parhaimmat ja jaloimmat ovat kaikkina aikoina taistelleet ja vertaan vuodattaneet, olisiko se pahan alku? Muistele historian hirmuvaltiaita, pystytä kunniapatsaita Filip II:lle ja Metternichille, polvistu, orja, Aasian itsevaltiaiden edessä! ja julista tätä oppia silmät häpeästä maahan luotuina!

Kärsivällisyyttä! Vapaus on jokaisen ajattelevan olennon ensimmäinen tarve. Minä palaan vielä siihen. Mutta vapaus on valtaa ja valta viekoittelee. Mahtava tahtoo olla yksin mahtava, vapaa tahtoo olla yksin vapaa. Meidän tulee muistella kertomusta ensimmäisestä luomisesta löytääksemme pahan juurta.

Ensimmäiset luodut olennot olivat enkeleitä, joille oli annettu vapaus, joka oli paljoa suurempi kuin ihmisille annettu, koska he eivät niinkuin hän olleet sidotut aikaan eikä paikkaan eikä maan tomuun. He olivat mahtavampia kuin maailman mahtavimmat; mutta tyytyivätkö he siihen? Eivät, heidän vapautensa oli yhdessä ainoassa kohden rajoitettu siten, että heidän tulisi tunnustaa ja totella luojaansa herranaan ja mestarinaan. Tämä ainoa side painoi heitä, tuntui riistävän vapaudelta kaiken sen arvon. He nousivat tätä ainoata sidettä vastaan saavuttaakseen täydellistä vapautta. Heille oli tuntematonta se, mitä me kutsumme rakkaudeksi ja kiitollisuudeksi.

Kaunein ja lahjakkain näistä onnellisista, vapaista olennoista oli Saatana, — ei se tyhmä, pilkattu, kurja, sarvipäinen ja kaviojalkainen perkele, joksi kansantaru vihassaan ja pelossaan on hänet alentanut, vaan Miltonin Saatana, ylienkeli, jonka äly on terävä ja jonka voima on jättiläisen. Muutamat uskovat, että Saatana oli asunut maailmassa ennen ihmisen luomista ja että hän sentähden vihasi jälkeläistään ihmistä, mutta tätä vaikutinta ei tarvita. Tekemällä tyhjäksi sen, mitä Jumala oli tarkoittanut ihmisellä, kosti hän Jumalalle.

Historian takainen tapahtuma muutamain enkelien kapinasta ja kukistumisesta on meille tunnettu raamatun hämäristä viittauksista. Tämä oli ensimmäinen paha maailmassa, ja se oli syntynyt vapauden väärinkäyttämisestä ylpeydessä ja vallanhimossa. Ja tässä pahassa kehittyivät langenneet enkelit yhä enemmän kärsiessään tappion häpeää ja rangaistuksen kahleita. Alkujaan hyvä Saatana paatui yhä enemmän ja muuttui pahan periaatteeksi, lakkaamatta silti olemasta persoonallisuus.

Voisihan, inhimillisesti puhuen, sanoa, että Jumala on tehnyt kokeita vapauden kanssa. Ensin korkeamman vapauden kanssa, joka ei onnistunut. Sitten rajoitetumman vapauden kanssa, joka annettiin ihmiselle, eikä sekään onnistunut. Mutta Jumala ei kokeile, ja kaikkein vähimmin kokeilee hän luotujen olentojensa onnen kanssa. Kaikki oli ennakolta tiedettyä, kaikki oli koetusta, jossa luomakunnan korkein positiivinen perusajatus olisi voitettava, samalla kun kuona, alhaisempi ja negatiivinen omaan mitättömyyteensä menehtyi.

Seurasivat sitten nuo perityt, itämaiseen pukuun puetut muistot paratiisista, käärmeestä ja ihmisen ensimmäisestä synnistä. Nuo kaksi lasta eivät voineet vastustaa lasten halua makeaan hedelmään. Tämän lasten tarun salaperäinen syvyys on siinä, että se vielä tänäkin päivänä uudistuu jokaisessa lastenkamarissa ja jokaisessa ihmissydämmessä. Kaikki synti on, niinkuin näiden lasten synti oli, ihmisen tahdon kapinoimista Jumalan tahtoa vastaan. Heidän heräävä omatuntonsa, heidän verukkeensa, häpeänsä ja katumuksensa, uudistuu yhä aivan samoissa pääpiirteissä. Vielä tänäkin päivänä hävittää hyvän ja pahan tiedon puu lapsuuden paratiisin. Käärmeen sanat: "Te tulette niinkuin Jumala" kuuluvat vielä jokaisessa ihmissielussa, Kristus antoi näille sanoille toisen merkityksen: "Teidän tulee olla pyhät, niinkuin taivaallinen isänne pyhä on".

Paha syntyi siis vapauden väärinkäyttämisestä ja teki vapaudesta sen vastakohdan. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja." Ihminen on maan elävä sielu ja käsittää sen vuoksi koko alemman luomakunnan. Hänen lankeemuksestaan seurasi luonnon lankeemus, kaikkien sota kaikkia vastaan ja kaikki se hirvittävä itsekkäisyys, joka nyt saastuttaa ja surettaa kaikkia eläviä olennoita. Petoeläimiä ja myrkyllisiä kasveja ei ollut paratiisissa. Kuolema seurasi heti kohta lankeemuksen jälkeen. Jumala antoi alastomalle ihmiselle hänen ensimmäiset vaatteensa eläinten nahoista, siis tapetuista eläimistä.

Saatanan, perkeleen, joka on kapinoitsija, murhamies ja valehtelija alusta pitäen, on Kristus voittanut, mutta hänellä on lupa kiusata ja koetella ihmistä tuomiopäivään saakka, koska ainoastaan se, joka on "voittanut", on otollinen tulemaan Jumalan valtakuntaan. Lutherus laulaa: "Kavala, kauhia, On kiivas, kiukkuinen". Ja tämän kavaluuden voima on suurin silloin, kun emme aavista hänen läsnäoloaan tai kiellämme hänen olemassaolonsa. Hänen parhaita temppujaan on se, että hän antaa nauraa ja pilkata itseään, ett'ei kukaan pelkäisi häntä. Kuulosta, ja sinä olet jokaisessa sanassa, jokaisessa itsekkäässä ajatuksessa tunteva hänen käärmeen äänensä sisimmässäsi! Mutta elä pelkää häntä, seiso häntä vastaan, ja hän on pakeneva luotasi: hän on pelkuri, niinkuin kaikki tyrannit. Valvo, rukoile, ja sinä olet paljastava valhettelijan tuhanten valepukujen takaa. "Yksi ainoa sana voi hänet langettaa."

Paha ei ole itsessään mitään. Paha on olemassa ainoastaan sen kautta, että se kieltää hyvän, niinkuin pimeys on olemassa ainoastaan sen kautta, että valoa puuttuu. Ei ole kahta maailman valtiasta, paha ja hyvä, ainoastaan yksi valtias, hyvä. Sillä vastoin tahtoaankin palvelee pahakin Jumalan tarkoituksia, eikä se muuta voi kuin voimattomuudessaan kieltää. Mutta kaikki kieltäminen haihtuu pois omaan tyhjyyteensä. Paha on vaan ohimenevä kohta ajassa ja häviää iankaikkisuudessa.

5.8.1895.