MAANPALLO MAAILMANKAIKKEUDESSA

Kristitty, joka takertuu vanhaan uskoon siitä, että maa ja ihminen ovat maailman keskipiste, pyörii maailman kanssa kehässä itsensä ympäri eikä pääse koskaan vapaaksi. Epäilijä, joka on vapautunut kaikesta uskosta keskustaan, ei myöskään löydä kehää, vaan suistuu haparoivana toivottomaan kaokseen. Vapautta on vaan äärettömässä avaruudessa, mutta sillä täytyy olla kiinnekohtansa Jumalassa, jossa kaikki rajat ja kaikki mitat katoavat.

Mikä hyppäys uskon tutusta, kodikkaasta maailmasta käsittämättömään, kauhistuttavaan tuntemattomuuteen! Mitä jää jälelle kristinopista, kun maa on alennettu mitättömäksi saareksi äärettömässä maailman meressä ja ihminen katoavaksi tomuhiuteeksi äärettömässä luomakunnassa? Eikö Kopernikus ole suistanut Kristusta valtaistuimeltaan?

Iisakki Newton ja monet suurimmat luonnontutkijat ovat vastanneet tähän kysymykseen kieltävästi, ja kuitenkin on mahdotonta kieltää Kopernikuksen järjestelmän kristinuskoa vastaan tekemien väitteiden merkitystä. Se saa monet omattunnot levottomiksi ja on kolmensadan vuoden kuluessa ollut uudenaikaisen epäuskon päälinnoitus, jota näyttää olevan vaikea, jopa mahdotonkin hävittää.

Ensiksi on huomautettava, että aseet ja taistelutanner ovat erilaiset. Kristityt tunnustavat tieteen tuomio-oikeuden kaikissa niissä asioissa, jotka kuuluvat tiedon piiriin, mutta vaativat itselleen samaa tunnustusta hengellisissä elinkysymyksissä. Tiede on rajoitettu, usko rajoittamaton. "Luonnollinen ihminen ei tajua mitään siitä, mitä Jumalan henkeen kuuluu."

Olen jo huomauttanut, että usko ja tieto eivät ole vihollisia, eivät ole sovittamattomia; ne täydentävät toisensa, ne sisältyvät toisiinsa. "Me tiedämme, ketä me uskomme." Järjellinen tieto sisältyy uskoon todistettuna, sisällisenä kokemuksena, samoinkuin usko sisältyy ilman todistuksia tieteen selviöihin.

Asettukaamme hetkeksi uskon ulkopuolelle tieteen alalle tutkiaksemme sitä kristinuskoa hävittävää tulosta, joka muka on seurauksena Kopernikuksen järjestelmästä.

Miten kieltää tämä järjestelmä kristinuskon? Siten, että se siirtää maan, ihmisen ja maailman vapahtajan luomakunnan keskeltä sen kaukaisimpaan kolkkaan.

Missä on tämä todistettu? Missä on keskipiste? Missä on kehä? Missä on kolkka? Ensimmäinen tosiasia on ääretön, rajoittamaton avaruus. Toinen on aurinkokuntain ja kaikkien taivaankappalten liikunta eteenpäin, josta loogillisella välttämättömyydellä seuraa kolmas: tuntematon maailman keskusta, jonka ympäri kaikki kiertää. Ja nämä kolme tulosta johtavat yhtä suurella loogillisella välttämättömyydellä neljänteen, nimittäin maailmankaikkeuden keskinäiseen kaikki-yhteisyyteen kaikissa sen osissa.

Onko näissä tieteen havaannoissa mitään, joka kieltää kristinuskon? Emmekö päinvastoin näe niistä Luojan kaikkivaltiutta ja viisautta, suurenmoista kehityssarjaa, yhteistä syyllisyyttä, tuomiota, armoa ja koko maailmankaikkeudelle yhteistä pelastusta, joka kaikki on kuin kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu tähtitaivaaseen? Miten olisi siis Kopernikus kieltänyt Kristuksen?

Siten, että hän on siirtänyt pelastuspaikan pieneen, vähäpätöiseen taivaankappaleeseen, joka tahdottomasti seuraa toista, mahtavampiin taivaankappaleihin verrattuna vähäpätöistä aurinkoa. Maailman vapahtajako olisi astunut alas noin katoavan pieneen paikkaan luomakunnassa? Ihmiskunnanko syyllisyys ja pelastus vaikuttaisi koko luomakuntaan? Mahdotonta!

Voi sinuas epäusko, sinä pieni pullisteleiva sammakko, sinä lankeat samaan ansaan kuin se esi-isäimme lapsellinen usko, joka tahtoi pitää maata kaiken keskustana! Sinä et usko, sinä vaan mittaat. Ja millä sinä mittaat? Samalla mitättömällä maallisella mittapuulla, jolla turhaan olet koettanut mitata taivaanavaruuksia ja jonka tuhat kertaa olisi pitänyt vakuuttaa sinua omasta riittämättömyydestäsi. Mikä on luomakunnassa pientä ja mikä suurta? Mikä ero on sekunnin ja vuosituhannen välillä? Mikä on suurempi ja mikä pienempi: aurinko, joka on 324,000 kertaa maata suurempi vai tuo pieni bakterio, jota täytyy suurentaa 5000 kertaa, ennenkun näemme sen tuskin näkyvänä pisteenä? Mene, mittaa äärettömyys ja sano sitten, että maa ei ole mitään, niinkuin aurinko ja niinkuin kaikki tunnetut suuruudet eivät ole mitään, mutta elä puhu tämän kurjan verrannollisen mittapuusi turvissa maan pienuudesta!

Usko tuntee muitakin henkiolentoja kuin ihmisen, mutta ei tiedä muiden taivaankappalten asukkaista. Tiede tietää yhtä vähän ja saa tyytyä mahdollisuuksien laskemiseen. Suurissa tulipalloissa ei voi ajatella olevaksi mitään elimellistä elämää. Raamattu ja historia osoittavat, että Jumala käyttää suuria joukkoja pienten kehityksen pohjana ja että hän mielellään viljelee niitä tarkoitustensa välikappaleina. Todenmukaista on, että elimellinen elämä ja äly ainoastaan kiertotähdissä löytävät olemisensa ehdot.

Myönnä aluksi todeksi, että Kopernikuksen järjestelmä ei mitään vaikuta kristinuskoon! Tämä järjestelmä on löytänyt ihmeellisen avaimen maailmankaikkeuden koneistoon, mutta se on vasta alullaan eikä ole vielä läheskään sanonut viimeistä sanaansa. Sen vastaiset keksinnöt tulevat näyttämään uusia, vielä aavistamattomia yhtymäkohtia kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Jo nyt myönnetään, ett'ei mikään estä valonsädettä, joka leimahti Jerusalemissa Kristuksen ristinpuusta sinä ja sinä päivänä, jatkamasta vielä tänäkin päivänä matkaansa läpi avaruuden. Spektraalianalyysi tutkii muiden säteiden kanssa taivaankappaleita ja jatkaa suurien keksintöjen tekemistä maailmojen yhteydestä. Yksi olettaminen tunkee tieltään toisen. Miksi vaihtaisivat kristityt varman uskonsa näin epävarmaan tietoon?