VANHA TAULU.
Reading edition
Ma muistan kotiseinän vanhan taulun, niin usein mielessäni kuvastuu; tuo vanha talo seisten rantamalla ja vieress' iäkkäänä piilipuu.
Ja jyrkän tiilikaton harjan takaa poutaisen pilven ruso heijastaa, lomitse kahden saviporttipylvään vihreenä hohtaa nuori pihamaa.
Ja avojaloin punahuivi päässä käy nuori, sorja vaimo rantahan povella kantain loistokutri lasta, luo lapseen katseen armaan uinuvan.
Hän mitä miettii, äiti, uneksiiko hän elon taikaloistot lapselleen, vai peljänneekö pettymysten tuskaa ja maailmata salajuonineen?
Siit' en ma koskaan saanut oikein selvää, mut kuva mielessäin ain kuvastuu: tuo vanha talo seisten rantamalla ja vieress' iäkkäänä piilipuu.