KALMA TUUDITTAJANA.
Reading edition
Mun lapsuuteni kehto, mist' olit tehtykään, ain heräsin ma yöllä ja nukuin pimeään!
Ma itkin kunnes nukuin ja itkin unessain ja turhaan emon kättä ma pelossani hain.
Kun kehto seisoi hiljaa ja nukkui emoni, kai silloin tuli Kalma, mua öisin tuuditti.
Viel' usein tunnen kuinka mun vilu uness' on, oi, koska kerran Kalma mun tuutii lepohon?