KYNTTILÄNI SAMMUU.
Reading edition
Kynttiläni sammuu, ootan päivää uutta. — Tehtaan torvi ammuu, torninkello kuutta lyö, mut armas vielä vierelläni makaa.
Öiset äänet hukkuu, päivä alkaa työnsä. — Nuori neito nukkuu jälkeen lemmenyönsä, vielä hehkuu riemu ripsiensä takaa.
Kitarani kieli päivän sätehissä kiiltää — neidon mieli missä kulkee, missä? Suudelmien, ruusun, laulun satumailla!
Hengityksen kuulen, katselen kuin liljaa, neitseen huuleen huulen painaisinko hiljaa, kun hän liitää kuutamoilla kuulakkailla?
Käsi sydämmellään herätänkö hänen? Hiljaa hennon hellään hänet yllättänen uuteen hurman hehkuun, ilotuleen uuteen.
En, en vielä saata, tahdon vielä säästää, annan liljan maata, kunnes kruunu päästään, unten kruunu putoo tyhjään avaruuteen.
Nuku, nuku vielä, kulje kunne kuljet! Kohta riemumiellä minut syliin suljet, päivään auki luot sun kukkas sydänterää.
Huulet kuiskaa: juokaa, juokaa mielin määrin! Nuori sydän huokaa: et sä tehnyt väärin. Jumalani, nyt hän huokaa, nyt hän herää!