IN MEMORIAM.
Reading edition
Elo on kuin suuri soitto, yli yön se helähtää, kuolema on usein voitto, voittajaks ain elo jää.
Ihminen on niinkuin kieli, jota elo soinnuttaa, iloinen on milloin mieli, milloin kaikki katkeraa.
Soitto nostaa miehen voimaan, tuska kieltä jännittää, kun käy kaunis soitto soimaan, itse elo hymyää.
Sydän! Siin' on soiton taika, okainen on taiteen tie, taival pitkä, lyhyt aika, usein kalma parhaan vie.
Eikä kuolo miestä murra, kuolema vain vapahtaa, ei saa soiton luona surra, otti maa ja antaa maa.
Missä soittoniekka matkaa? Manan vettä viileää. — Elämä ain työtään jatkaa, uutta kieltä virittää.
Virittää sen uuteen voimaan täydemmäksi yhä vaan, kunnes saa sen taasen soimaan sävelkuoroon korkeimpaan.