TALVIKUUTAMOLLA.
Reading edition
Niin hiljainen on katu, on kuulas tähtiyö, ja vanha kirkonkello jo kahtatoista lyö.
Ja lumi peittää katot ja härmää huokuu maa, käy pakkanen ja paukkuu, kyyviirit vingahtaa.
Jääpuikot räystään alla ne aavevarjon luo, ja pilven alta virtaa kuun kylmä valovuo.
Kuin lahti loistaa tori kuin valua se vois yön taivaan tähtimereen ja haihtuis ilmaan pois.
On kummallista kaikki, maa tyynnä hengittää, sen unta taivas valvoo, ja sieluun rauha jää.
Nyt ajaa Uni reessä, sen taikatiuvut soi, kuun juopaan hepo häipyy, jäähilseet karkeloi.
Nään sadun suurta unta, kuu hohtaa huoneeseen, ja hilseen hilke soittaa mun uneen hiljalleen.