ONNEN KÄKI.
Reading edition
Ja onnen käki vain hetken kukkuu maan, metsän rintahan ihastuksen, sen huilunpehmeä ääni hukkuu jo jälkeen ihanan juhannuksen.
Se sitte liitää kuin huuhka harmaa, syyslaaksoon syöksyy kuin ukonnuoli, niin kesken kuherrusajan armaan jo moni kyyhky sen kynsiin kuoli.
Ja moni neito, mi etsi taikaa sen kukkuessa ja yössä hiipi, nyt itkee mennyttä onnen aikaa, pään päällä leijuu nyt huuhkan siipi. —