PELAAJAT.
Reading edition
Ja miksi minä mietin tään elon hullutusta, se on kuin kortti valkea, on toinen puoli musta?
Ja mistä ilon löydät ja mistä surun löydät, on valkeet pelimarkat, on vihreet pelipöydät?
Ja mustat kynnet häärää, ne pöytään tahrat piirtää, ne puhuu merkkikieltä, ne taskuun kullan siirtää.
Taas peli käy ja turhiin näin menee muiden vaivat, ne arkkuun tuskin vievät sen kullan, minkä saivat.
Kun kuolinvuode oottaa, ken kättä niille antaa, ja kuka väärän pelaajan voi viime kätköön kantaa!
Ken tutkii suuret tusskat, mi pistää ihmisrintaa, ei pelaajilla viimein oo ees ruumisarkun hintaa.