JUHANNUS.
Reading edition
I.
On ihana juhannusaatto, taas nuori ja iloinen oon, ma tyhjiä katuja harhaan ja katson aurinkoon.
Ja vanhoista ikkunoista mulle neitoset hymyää, kuin juhannuslimot ne loistaa täynnä nuorta elämää.
Ken on hän…, ja ma empien tielle jään, ken oon, ken oon, minä kysyn, enkä tiedä itsekään.
II.
Monet morsiuslamput läpi maailman kolkon yön, monen kaihon kuihtuvan näin mä kuin myrttiseppelevyön.
Muut kulkevat kullatuin kihloin ain näyttäen lempeään, ma epäilijä, minä pelkään, minä kisassa yksin jään.
Ja ma tiedän, ma häikäistä voisin, yhä vereni kuohuaa, muille onni tulee kuin lahja, mun täytyy se varastaa.
III.
Kun kuulen viulunsoiton, ja jostain ullakolta laulu soi, niin muistan monen vanhan lemmenvoiton ja hymähdän, en juuri muuta voi.
Ma lemmen pauloin kytkin jo monen naisen, jonka hylkäsin, kuin ennen huumaavat ne minut nytkin, mut uskon heihin minä menetin.
Ja ehkä minä löydän, kun parit palaa ilojuhliltaan, sen nuoren lehtolemmen uhripöydän ja sydäntäni lämmitellä saan.