KESÄ-YÖ.
Reading edition
Harjun alla uinuu järvi, puro kiertää läpi niittyjen ohi vanhan kirkon, ali sillan, jonka luona vanha paja seisoo savuttunein mustin seinin. Väreilyssä lomaan lumpeiden kuultaa tyynen suvitaivaan sekä rantaniittyin värit sinivihreinä ja viilehinä.
Linnut lepopuillaan silmän sulkee, neidot luhdissansa paljain rinnoin hymähtävät uness' aatoksilleen ihanaisen juhannuksen eellä. Koko kylä nukkuu, nukkuu vanha kirkko niinkuin seisaallansa jättiylkä, vieress' seisoo tapuli kuin morsian vanhanaikaisessa kellohameessaan.
Raitilta ei raiju iltalaulu, harjun taakse hukkui käen ääni, jota nuori äiti äsken matki tuutiessaan saunast' tullen lastaan isän silmätessä suvipeltojaan, jotka hiljaa huojuellen siintää.
Kartanossa sireenit ja ruusut, töllein eessä pihlajat ja heisipuut tuoksuu yli järven kesä-yössä, nurmen kirjokukkasista nousee niinkuin pyhä, hieno uhri ilmaan, harjun kuuset työntää pihkan hajun, suolla pursut kilvan suitsuttavat kohottaen tuoksun korkealle yli kaukometsäin sini-uturantain kaskisauhun lailla leijailemaan.
Avaan ikkunani järvelle. Luonnon täyteläinen tuoksumalja! Nostan sinut hiljaa huulilleni ja ma juon sun kauttas rintaan voimaa ja ma hengitän ja huokaan runsauttas, kolkon, ummehtuneen talven jälkeen puhallan pois öiset huokaukset, pahain silmäin iskut hämärissä, pienet pyyteet pienen kaupungin kauvas karkoitan ma mielestäni. Ja ma ahmin niinkuin janoon nääntynyt, uutta nuoruutta juon keuhkoihini, joka aivon soluun, joka sielun soppeen.
Tunnen sen kuin ihmeuudistuksen, luomisriemun suuren sytytyksen ja ma avaan sylini ja rintaan painan koko metsän sekä taivaan rauhan, tämän öisen, tuoreen tuoksun hetken, tämän viileen kirkkaan kesäkuvan ihanaisen juhannuksen eellä.