WILHELMI JA EMMA
Reading edition
Nuotti: "Liset en envis flicka var" etc.
Sen ihanaisen Emman saan Nyt nähdä, suloisimman, Jo nääntyvänä murheissaan, Sen kaikkein kaunihimman.
Hän uskotulleen uhrasi Suloisen sydämensä; Sen pettäjälle tuhlaisi, Nyt itkee, itseksensä:
"Ja vaikkas olet tunnoton, O Wilhelmini mulle, Niin sydämeni sentään on Kuin liekki lämmin sulle.
"Nyt kyllä kärsii murheissaan Sun Emmas elämäänsä; Ja turvatonna tuskissaan Hän itkee ikäväänsä.
"Kyll' lupasitkin lujasti Mull' uskollinen olla, Ja vannoit, varsin vahvasti; Se kuullaan tuomiolla.
"Nyt raskas kulkea on tie, Kun tylyytes on vaivan', Se, murheella, mun hautaan vie Juur' ankarasti aivan.
"Jo kaikki mustaks' muuttuvat Silmissän sumeheksi, Kuin kuultelen, niin huutavat Mua mullan morsiameksi.
"Jo Engeleitä, joukottain Nyt yltä ympärillän', Jo tuhansin ja sadottain, Nyt saavat nähdä silmän."
Jo kellot kauniis kuuluupi, Nyt soivat, surusesti, Et Emman maja muuttuupi Juur' hautaan, hiljaisesti.
Kun kukkanen hän lankesi, Myrskyltä murrettunna, Ja rakkahana raukesi, Kaikilta kaivattuna.
Taas Wilhelmi se kirkolle Kulkeepi toisen kanssa, Hän viepi sinne vihille Sen väärän morsiamensa.
Waan paari-puitten päällä nyt On arkku auastuna, Siin' kaunis Emma, kylmennyt, On muodost' muuttununna.
Täss' Wilhelmi nyt seisahtui, Ei mennyt edemmäksi; Kun koko mailma jo mustettui, Silmissään pimiäksi.
Hän tunsi tuskan tunkevan, Ja putos polvillensa; Niin Wille nähtiin lankeevan, Kumarten, kasvoillensa.
Ei suulla saata sanoa Sen Willen vaikeutta; Ei taida kieli puhua Sen suurta surkeutta.
Nyt huuto kuului haikia – Hän vaivoissansa vaipui; Näin loppui vaiva vaikia, Hän paarten päälle taipui.
Niin Wille hengen hinnalla Sai petingosta laata, Ja Emma Willen rinnalla Ijäistä unta maata.