NUOREN-MIEHEN LAULU
Reading edition
(Ruotsinkielisen johdosta.)
Jos vaikka kaikki järjestänsä Kerskaisi naima-säädystänsä, Niin nuoren-miehen elosta, Sen riemuista ja ilosta, Nyt laualan ihastuksissani, Sen aina pitäin muistossani, Ett' nuoren-miehen paras on.
Kun mies on nuori, naimatonna, Niin saa hän olla murheetonna Ja elää huvituksissa, Waan nainut huokauksissa, Kateen ja häijyn vaimon kanssa Hän aina pitää muistossansa, Ett' nuoren-miehen paras on.
On kyllä naima-sääty kanssa Myös hohtavainen muodoltansa Ja loistavasta arvossa, Waan kiitettävä harvossa; Sentähden aina mielelläni, Naimata elän yksistäni, Ett' nuoren-miehen paras on.
Käyn riemun kukkasella tiellä, Ja löydän hauskuudeita siellä, Kestit ja monet ystävät, Kun ilossa mun pitäävät; On lysti siellä ollessani, En pelkää kotoo tullessani; Siis nuoren-miehen paras on.
Loviisallensa Heikki suuttui, Ja riemu oitis murheeks' muuttui, Loviisa Heikin kuitenkin Sai mieheksensä sittekkin; Nyt Heikki raukka katuu vasta, Ja eikä lakkaa muistamasta, Ett' nuoren-miehen paras on.
En kuule pauhinaa en toraa, Ei lapset korvissani poraa, Ei yöni ole levoton, Ja päiväni ei iloton; Noh, kuinka minä sitte naisin, Ja niin sen varsin unohtaisin, Ett' nuoren-miehen paras on.
Saan olla vapaa itsekseni, Ja liehakoita lystikseni: Syön päivällistä Hannalla, Ja vietän ehtoon Annalla, Sitt' Liisan kanssa kestiin kuljen Ja muistooni sen ijäks' suljen, Ett' nuoren-miehen paras on.
Jos päivieni päähän asti, Näin yksin elän taitavasti, En tunne koto-ristiä, Waan riemua ja lystiä; Siis laulan ihastuksissani, Ryypyn ja suuta ottaissani, Ett' nuoren-miehen paras on.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1834.]