KREIWIN SYLISSÄ ISTUNUT
Reading edition
(Kansan-laulu)
Minä seisoin korkialla vuorella, Wihriäisessä laksossa; Sieltä näin minä laivan lainneilla purjeissa, Kolme kreiviä laivalla.
Ja he laskivat laivansa rannalle, Maalle riensivät astumaan; Ja se nuorempi kreiveistä kaikista Tuli minua kihlaamaan.
Sitte otti hän sormuksen sormestaan, Nätin hohtavan kultasen. "Katsos nyt, minun piikani ihana, Sinä saat tämän sormuksen."
"Minä ouoilta en ota sormusta; Sitä kielsi mun äitini". – "Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!"
"Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini näe!" "Sano: laksossa, tuolla kuin kävelin, Olen löytänyt sormuksen".
"Älä valhetta mua pyydä puhumaan, Kyllä äitin' sen ymmärtää; Mun on paljo parempi sanoa: Kreivin sylissä istuin mä."
Lämmin ilta se oli ja ihana, Linnut kilvassa lauloivat, Keto allansa kaunis ja vihanta, Kukat kedolla kasvoivat.
Tyttö istui nyt kreivinsä sylissä, Moni muistuipi mielehen; Päivä laski, ja yö oli joutunut, Kreivin nukkui hän vierehen.
Mutta aamulla, koska hän heräsi, Huomas' itsensä yksinään; Laiva pois oli lähtenyt rannalta, Pojes kreivikin vierestään.
"Woi nyt, voi mua vaivasta piikaa, voi! Kuinka onneton ollenen; Ota pois meri, vie tämä sormuskin, Mitä sillä nyt enää teen."
"Minä nyt näen sen, ehkä myöhäänkin, Että muita hän rakasti, Minun jätti hän surussa itkemään; Ja mun viekkaasti vietteli."