NEITON KUOLLO
Reading edition
Neitto itki itseksensä Pienen virran rannalla: Kuuli soiton sulhasensa Tuolla vuoren reunalla.
Kanteleinen kajahteli Sulhasensa ilossa; Neiton silmät tipahteli Wettä kuumaa huolissa.
Mikä se niin neiton jätti Ikävässä huolemaan? Ystävänsä hänen petti, Saattoi suruss' kuolemaan.
Itku-silmin neito näki, Kuinka leivo kielevä, Kumppaninsa iloo teki, Onnestansa laulava.
Sillon suru surmallansa Neiton rintaa runtelee, Kuin hän kuulee korvillansa Ystävänsä kanteleen.
"Sulje, virta, kyyneleeni, Sulje, virta, silmäni, Sinä olet ystäväni, Koska hyljäs kultani".
Sinne vaipui virran ala Neitonen se kaunihin; Leivo laulull’ surkialla Neiton saatti aaltoihin.