KANTELEEN SOITTAJA.
Reading edition
Lännen ruskokukkasiin nyt päivä kirkas nukkuu, Lintu-parven vihertäissä käki puussa kukkuu.
Lahti laski levollensa, eikä värähdäkkään, Eikä edes haavan-lehti puussa välähdäkkään.
Metsä vastaa iloisesti kanteleeni ääneen, Sinne sanoi kanteleeni huokaukset jääneen.
Nouse länsi-tuulinen ja perhosena lennä, Ett'ei kanteleeni suru metsään saisi mennä.
Lennätä se kullalleni, kauvas metsän taahan, Yli suon ja yli järven, toiseen taka-maahan!
Kuiskuta se hiljaa hälle terveisiksi multa, Että tulis iloiseksi surevainen kulta!
Soi nyt kulta kanteleeni, kohta tuuli herää, Soi! ja sitte polvilleni nuku täksi erää!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1848.]