WEKKULIN KOTO-PERÄ
Reading edition
Harjun-mäen kalliolla oli huono tölli, Jossa raja-suutarilla oli poika-mölli.
Isä oli Wekka-Heikki, poika myöskin siksi Ensimmältä kutsuttiin ja sitte Wekkuliksi
Äite, niinkun tuuli-mylly, suuri nuuska-kuono, Roima-pirjo nimeltänsä, tavoiltansa huono.
Niin kun naulan lanka-kerät kieppui silmät päässä, Huulet niikun tallukan, ja lesti-nokka räässä.
Poika oli kasvoiltansa juuri yhtäläinen, Mutta varsin, niinkuin isä, tyhjä kommo-päinen.
Koska vihdoin viimmenkin se häijy poika-kloppi Seurakunnan kenki-rajat rypistämään oppi;
Sitte isä mielissänsä jutteleepi sille Taitavalle pojallensa, pikku Wekkulille:
"Hyvä olet hyppysistäs" eikös olis sulla, Poikaseni, itse halu mestariksi tulla?
"Mutta tässä töllissä on kahden ahdas olla; Ota perintös ja lähde pois nyt sovinnolla.
"Tästä vanhan lesti-pussin ensin annan sulle, Joka tuli perinnöksi isältäni mulle.
"Näistä lesti-lusistani annan sulle kuusi, Wiisi vanhan aikasta ja kuudes varsin uusi.
"Naskaleita muutaman ja piki-rippuloita, Hohtimet ja veitsi-kaakki, pistä pussiis noita.
"Harjaksista kymmenkunta polvi-hihnan myötä Annnan, ettäs yösioillas saisit tehdä työtä.
"Rasiaa ei ole mulla muuta kun yks' ainoo, Jota äites nuuskuansa vasta multa vainoo.
"Muuta myös ei antamista enää ole mulla; Nyt on kaikki, poikaseni, perintös jo sulla.
"Työmme on nyt päätetty ja eikä puutu muuta Kun se pieni lähtö-ryyppy, sitte lyömme suuta.
"Nosta pussi hartioilles, jää hyvästi sitte, Kulje miinkä lystis on ja miinkäs tahdot itte".
Poika parka pussin heitti olallensa kohta, Itkun-helmet silmistänsä poskipäillä hohtaa.
Itse isä Wekka-Heikki klani-päinen ukko, Tuli tästä totiseks' kun aakkos-kirjan kukko.
Mutta äite aivasteli nuusku-rasiaansa, Eikä paljo huomannutkaan koko asiaansa.
Lähtö-ryypyt ryypättiin ja muiskasteltiin suuta, Eikä pikku Wekkulikaan tohdi toivoo muuta.
Sitte meni lerputteli pois hän kotoansa, Pitkin tietä lauleskeli yksin surussansa.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1842.]