INGEBORIN WALITUS
Reading edition
(Ruotsinkielisestä)
Syksy nyt on, Taas meri kuohuva myrskystä on. Ah, joka pääsis nyt sentään Lainneille lentään.
Kaukana nä'in Purjehen, lennossa läntehen päin. Hauska on seurata vielä Friitjoa siellä!
Lainneinen, so'! Hiljastu! rientää se muutonkin jo. Loistakaa tähtiset noille Purjehtijoille.
Sitte kun tuo Taas kevä kotio hänen, niin mua Ei näe silmänsä tässä, Rantoja lässä.
Siks mun saa, Rakkaudestani, tuonelan maa; Taikka jos vieläkin hivun Waivoissa kivun.
Haukka, hän sun Juuri niin orvoksi jätti, kun mun; Mutta en päästäkkän sentään Pois sua lentään.
Muotoses saan Neulojen liinasen kulmalle vaan: Siiviss' on hopia multa, Warpaiksi kulta.
Haukalta sai Frejakin siivet, ja niillä hän kai Lenteli lystinsä vuoksi Kultansa luoksi.
Siipes, jos saan, Niin mua eivät ne kannata, vaan Kuolema minulle antaa Siivet, kun kantaa.
Haukkanen so'! Katsos nyt kanssani lainneille, jo! Ah, mutta eipä nyt vielä Näy häntä siellä.
Kuolluna mun Löytää hän vissiin, ja hengissä sun. Terveiset saa sitte sulta Itkevä kulta.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1845 sanomiin "Åbo Tidningar" n:o 83.]