JOUTSEN
Reading edition
Ruotsinkielisestä: "Från molnens purpurstänka rand" (1).
Kesäisen illan kullasta Tuo joutsen tultuaan, Joen lahelle laskihen, Ja loihen (2) laulamaan.
Suloa Suomen lauloi hän, Kesiä pohjolan, Kuin halkiöisin aurinko Walaisee maailman.
Kuin varjopuien suojassa On hetket herttaiset, Ja aallot uia armahat, Ja rannat rauhaiset.
Ja kuin suloista siellä on Syleillä kultoa, Ja kuinka vilppi, viekkaus, Siell’ uppo (3) outoja.
Näin souti salmi salmelle Se joutsen joikuen (4), Ja kultansa kohattua Syleili lausuen:
”Wähänpä tuosta, kuinka jo Ikäni määrän sain – Olen uinut pohjan aalloilla, Syleillyt kultoain”.
E. Lönnrot
(1) Toisellainen on tämän laulun käännös "Oulun Wiikko-Sanomissa" N:o 5, v. 1834, ja toisellainen "Maamiehen Ystävässä" N:o 33, v. 1844. (2) Loi itsensä, rupesi. (3) Peräti, varsin. (4) Yksiäänisesti laulaen.