IDA JA FRANS ALFRED
Reading edition
Nuotti: "Mossbelupen hydda" etc.
Sammaltunut kota, Heklan juuressa, Waston tuulten sotaa Puiten suojassa; Murhe vielä Kaipaa siellä Kukkaa, myrskyn kaatamaa, Idaa, jonk' on vielä Risti haudalla.
Muille maille meni Fransi sotimaan. Ah mun sydämeni, Huokas Ida vaan: Koska kuulen Tuiman tuulen Meren kuohuun nostavan, Silloin Fransin luulen Jällen tulevan.
Ida kolme vuotta Itkein odottaa Fransiansa suotta, Tunsi aivan Suuren vaivan, Isältään sen salasi; Ikävöityn laivan Nähdä halasi.
Kuiva niin kuin kukka Syksyn tullessa, Kaunis Ida rukka Syväss' murheessa. Tuska, vaiva Sydänt' kaivaa, Kuin ei tullut takasi Fransi ja se laiva, Jota kaipasi.
Tytärtänsä suree Wanha vaikiast’, Tauti häntä puree Yltä haikiast’. Ida kuule! Älä luule Fransis menneen tuonelaan; Häntä kohta sulle Lähden noutamaan.
Ida meni rantaan Aina tuskissaan Fransin nimet santaan Kirjottelemaan Päivä-kaudet, Ehtoo-kaudet, Kuutamoilla yksistään, Sinne vuosi-kaudet Meni itkemään.
Kova raju ilma Nousee merellä, Mustenee mailma Maalla, vedellä; Laivat hajoo, Moni vajoo Tuulen tuiman käsissä, Harvat, jotka kajoo Maata hengissä.
Idan vanha Isä Kuolin-vuoteellaan, Idan tuskaa lisää Hälle sanoissaan: "Kaikki muuttuu, Ilo puuttuu, Aikani on loppunut, Fransi sulle suuttuu Sinust’ luopunut".
Sitte Idan kättä Siunain pusertaa, Hyvästi sen jättää. Kuollo musertaa Isän itte, Idan sitte, Yhtähaavaa kummankin; Rauhan, levon sitte Saivat kumpikin.