PETETTY NEITO
Reading edition
Kukka kasvoi kaunokainen Kesä-nurmen pinnalla, Toivon taimi ihanainen Siskojensa rinnalla.
Keviästi kevä-tuuli Sai sen latvan häilymään, Waikka aina kukka luuli Ruusujensa säilyvän.
Soimas aina siskojansa, Ylpeili hän itsestään, Kääntänyt ei niskojansa Koskaan heitä näkemään.
Niin hän kasvoi kaunihisti, Kasvoi kesän kaunihin; Mutta mato myrkyn pisti Kukka-ruusun juurihin.
Walkeni sen kaunis varsi, Lakastui se kukkanen. Ylpeys näin kaikki karsi, Kuule, neito rukkanen!
J. G. D–n