RAKKAUS
Reading edition
Wienan reunall’ koivun alta Kuulu soitto kaunihin Aurinkoisen taivahalta Waipuessa aaltoihin.
Siellä istu ihanainen Neitsy kanteleinensa, Sulhoansa surevainen Muilla mailla kaukana.
Ilakoiten ilta-henki Ulpukoita uittelee, Nukkuvaisen kukkasenki Hieno-huulet suutelee.
Näitä neitsy niiskutellen Kyynel-silmin katselee, Wirran vienon pyörtehellen Suru-suulla soittelee:
"Suotta (laine läikkyväinen, Turha vetten vierimä) Aik' on raukan rientäväinen, Yksinäisen yljätä.
Koska saanen sylissäni Suositella sulhoaan'? Ikävissä itkeväni Tietäneekö ollenkaan?
Uskollinen olevansa Wanno varsin kuolemaan; Eipä liene armastansa Häntä saatu unhottaan.
Kukostus on tärkki liljan, Surkastuu jo muotoni. Kultan' kurja! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani".
Niin hän laulo, levollensa Luonnotarten mennessä, Katosi jo laulunensa Leivonen, lintu kielevä.
Hiljasesti kyhkyläinen Kumppaninsa kyljessä. Laulurastas yksinäinen Kuultelee hän tyttöä.
Yö jo maita peitteleepi Warjohonsa; uupuva Ääni viimein vaikeneepi Walittava rannalta.
Sinne aina iltasella Palas nuori neitonen, Siellä tahto odotella Tulemista sulhasen.
Kuulu kerran ääni tuttu, Tuli viimen viipynyt: Ihanaksi mailma muuttu, Katos kaikki tuska nyt.
Soi nyt harppu heljimmästi Sanat, sulhon tultua, Laula lintu lempiästi Raiku metsä rannalla!
Tanssi kukka kauno-päinen, hieno-helma heiluva, Liehu lehti löyhyväinen Leikki lumme lahdella!
Sulhasensa sai jo nainen, Kyllä kauvan kaivatun; Aika armas alkavainen On nyt kanssa kihlatun.
Wiipymättä vihkiääpi Rakkaus he rauhassa, Suosiolla säilyttääpi. Onnen oivan runsasna.
A. Warelius